|
Matkaraportit / Tunisia /
TUNISIA 2007
Tarkoituksenamme oli lähteä pidentämään kesää ja lepäämään jotta jaksaa reissata enemmän. Siksi ostimme halvimman mahdollisen
seuramatkapaketin, pakettimatkoillahan hotellit ovat aina hyvätasoisia. Tilastojen mukaan pitäisi olla riittävän lämmintä uimiseen
ja auringon palvontaan. Eipä sitten muuta kuin matkaan vain Nouvelairin uudenkarheaan Airbus 320 koneeseen!
Nouvelairin kone vaikutti kuitenkin hieman kuluneelta ja piti outoa ääntä. Istuintemme edessämme oleva näyttöpääte oli rikki. Penkin selkänoja ei toiminut vaan välillä joutui olemaan melkein vaaka-asennossa. Ei siinä muuten mitään, mutta hiemanhan se häiritsi takana istuvia, etenkin aterian aikana. Pohdiskelimme jo ennen take offia kuinka kauas tämä kone jaksaa lentää - mikäli ilmaan pääsee. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja Monastirin kentälle laskeuduimme lähes aikataulun mukaisesti.
Sousse
Hotelliin saavuimme aamuyöllä. Tätäkin hotellia oli nettifoorumeilla haukuttu, mutta meillehän se kelpasi, hyvinkin. Keskeinen paikka vilkasliikenteisellä kadulla, eivätkä äänet häirinneet mitenkään. Siisti ja tilava huone, jopa parveke. Repputuristin kaltaiselle matkustajalle tälläinen on silkkaa luksusta.
Aamupalan jälkeen lähdimme luonnollisesti uimaan ja rannalla meitä oli vastaanottamassa joukko ilmeisesti ulkoavaruudesta peräisin olevia kavereita. Hyvin sovimme joukkoon. Ranta oli puhdas ja
vesi kirkas. Mikäs siellä ollessa, ainakin kun aurinko vihdoin alkoi paistaa niin oli riittävän lämmintä ja tarkenihan sitä lopulta Välimereenkin uimaan.
Iltapäivällä alkoi nopeasti tulla nälkä, intialaista tai nepalilaista ruokaa pitäisi saada. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, joten oli tyytyminen paikallisiin herkkuihin. Turistialueella moni söi yleiseurooppalais-amerikkalaista ruokaa pizzoineen ja hampurilaisineen. Pikkugrillit ja pikaruoka tuntui olevan paikallistenkin mieleen.
Couscous, maan kansallisruoka oli maittavaa ja tilasimme sitä "au poisson", kalalla. Alkupaloiksi oliivia, leipää ja harissaa. Harissa olikin mainion maukasta, ei kovin tulista mutta teki todella hyvää chilin kaipuuseen. Paikallisille
kissoillekin ruoka maistui, niitä oli välillä pöytien alla kerjäämässä.
Oluesta ei kannata paljon puhua. Paikallinen merkki on Celtia. Alussa tulee kevyen kirpeä metallisen rautainen maku joka sekin katoaa nopeasti tyhjyyteen. Loppu onkin sitä mitä odotti, eli Lapin kultaa eri nimellä.
Tunis
Lähdimme maanantaina vierailulle maan pääkaupunkiin, Tunisiin. Ostimme liput Soussen rautatieasemalta,
n. 4 euroa menopaluulta - varsin kohtuullinen hinta. Pikajunalla matka taittui alle 2 tunnissa, paluu
useammalla asemalla pysähtyvällä "omnibus"-vuorolla kesti noin 2 h 20 min. Junamatkan aikana näkyi muutamia sadekuuroja, mutta Tunisissa odotti aurinkoinen ja suhteellisen lämmin sää. Tunis vaikutti hyvin modernilta
ja viihtyisältä suurkaupungilta, vaikkei se ihan miljoonakaupunki olekaan. Kaupunkikuvan ja ihmisten pukeutumisen
perusteella olisi voinut helposti kuvitella olevansa Euroopassa, Afrikkaan ei viitannut oikeastaan muu kuin
vanha kaupunki, Medina. Ratikat olivat samalla lailla teipattuja kuin Euroopassa. Turistit tuntuivat olevan vähissä, ainakaan kalpeanaamaisia shortseihin tai minihameisiin
sonnustautuneita sankareita ei näkynyt ollenkaan. Söimme pääkadun varren ravintolassa, Couscous au Poisson, iso annos
alkupaloineen maksoi n. 3 euroa - puolet tai kolmasosa siitä mitä vastaavasta saat pulittaa Soussen turistikaupungissa.
Kahviloiden pienet ulkoilmapöydät olivat varsin viihtyisiä: ihmisvilinää, liikennettä ja tuuheissa lehtipuissa
viihtyviä valtavia ja äänekkäitä lintuparvia oli mukava seurata. Vaikka ulkona juotiin kahvia tai mehua niin sisällä
piilossa kaduntallaajilta juotiin olutta ihan eurooppalaiseen malliin, tosin sillä erotuksella, että paikalla oli
pelkästään miesporukoita. Siitäkään huolimatta oluessa ei paljon valinnanvaraa ollut, Celtian tai Löwenbraun sijaan
otimme täälläkin capuccinon sekä tuoremehun - se on paljon maukkaampaa ja siitä jää parempi mieli.
Sousse
Jälleen oli pari lepopäivää Soussessa. Aurinko paistoi yleensä aamupäivisin sen verran että tuntui lämpimältä ja
Välimeressäkin tarkeni hyvin uida. Iltapäivisin levisi koillisesta runsasta konvektiivista sekä kerrospilveäkin ja
navakka tuuli sai ihon kananlihalle. Rannoilla myös kalastettiin ja sukeltajat kävivät pyytämässä mustekaloja. Iltaisin oli vuorossa tavalliseen tapaan, kenties em. kalastajien saaliista valmistettu Couscous au Poisson sekä kiertelyä
kaupungilla ja medinassa. Olutta ei pystynyt juomaan kuin ruoan yhteydessä, tosin silloinkin pullotettu vesi olisi sopinut hyvin, onhan se vähintäänkin yhtä maukasta. Oluesta löysimme Celtian lisäksi lisenssillä valmistettua Lövenbrauta sekä kalliimpaa tuontitavaraa, Stellaa. Niistä ei ole mitään kommentoitavaa, nimihän kertoo jo kaiken.
Sfax
Keskiviikkona oli taas sen verran pilvistä että päätimme lähteä Sfaxiin, Tunisian toiseksi suurimpaan kaupunkiin.
Emme tienneet aikatauluista mitään, mutta osuimme Soussen asemalle 15 minuuttia ennen junan lähtöä - varsin hyvä tuuri kun
vuoroja on vain muutama päivässä. Parin tunnin junamatka sujui mukavasti oliivipuita laskellessa, tulos oli 45682301
kappaletta. Tasanko oli pääosin viljelypeltoa jossa kasvatettiin myös oliivipuita. Vilja oli ilmeisestikin vasta
itämässä talvisateita odottaen mutta oliivipuiden satoa kerättiin parhaillaan.
Sfaxiin saavuimme vain muutaman minuutin aikataulusta myöhässä. Sää oli hyvä ja riittävän lämmin. Odotimme saapuvamme isoon kaupunkiin, mutta paikka vaikutti enemmänkin hiljaiselta kyläpahaselta: asukasluku lienee vain muutamia satoja tuhansia. Koska nälkä oli kova, aloimme ensitöiksemme etsiä Couscous au Poissonia. Muutaman hyvin tasokkaan ravintolan lisäksi ei löytynytkään kuin pizza/grilli-paikkoja, niitä tosin oli runsaasti. Varsinainen tuppukylä siis.
Lopulta päädyimme pizzeriaan ja nautimme kuivakkaat Frutti di Mare pizzat joista simpukat ja katkaravut puuttuivat, mutta olihan niissä sentään runsaasti tonnikalaa. Myöskään olutta ei juotu missään, ei kenties vielä ole näin syvälle maaseudulle länsimainen hapatus ennättänyt. Yksi kaveri näkyi sammuneen joksikin aikaa puiston nurmikolle, joten kyllä täälläkin alkoholi tunnetaan mutta se pidetään hyvin piilossa.
Sfax ei ole turistipaikka, eikä turisteihin olla vielä totuttu. Esimerkiksi Medinan basaareilla sai kulkea täysin rauhassa. Kukaan ei vetänyt hihasta eikä muutenkaan tullut kauppaamaan mitään, hyvä jos edes päivää sanottiin - eikä ainakaan suomeksi!
Ihmettelimme kenkäkauppojen runsautta, mutta päättelimme että asukkaiden kengäthän kuluvat kun joutuvat etsimään ravintoloita.
Illalla odotimme vajaat 3 tuntia myöhässä ollutta junaa Sfaxin asemalla. Vaikka oli suhteellisen hyvin pukeutunut, niin viimeistään navakka tuuli sai ihon kananlihalle. Emme olleet ainoat ainoat palelevat, vaikka useilla paikallisilla oli toppatakit ja pipot yllään.
Sousse
Sousseen palatessamme näkyi että päivän aikana oli satanut paljon ja olimme tyytyväisiä onnistuessamme reittivalinnoillamme välttämään sateet kokonaan. Hotellissa olimme jo puolenyön aikaan.
Listalla enää auringonottoa (sen verran mitä pilvien raosta pystyi), Couscous au Poisson, paljon Harissaa ja pari Celtiaa sekä
iltakävely. Harissasta oppi muuten tykkäämään sen verran paljon, että pakkohan sitä oli kotimaahankin tuoda. Sillä saa mauttomankin ruoan maistumaan hyvältä.
Viimeisenä päivänä, lähtömme kunniaksi, alkoi aurinkokin paistaa kunnolla ja lämpötilakin viimein kipusi yli 20 asteen. Aamupäivällä oli kuitenkin lähtö Monastirin lentokentälle ja lyhyet hyvästijätöt Afrikan mantereelle - parin kuukauden päästä tavataan taas, mutta ei paikassa.
Ylitappi Kauko ja Kati
Katso matkan kaikki kuvat:
|
