Pidemmän talvimatkan kohteesta oli kova kisa Itä-Afrikan ja Vietnam-Kambodzan kaksikon välillä. Koska päätöstä puoleen enkä toiseen osannut tehdä, niin ostinpa sitten lennot Delhiin ja sieltä edelleen Colomboon, Sri Lankaan. Tulee helpotusta myös Delhin-ikävään, jota olen potenut jo kauan. Tarkoitus oli viihtyä Delhissä menosuunnassa päivä pari ja paluusuunnassa 3-4 päivää, ja siinä välissä runsas viikko Sri Lankassa.

Koska syksy ja talvi olivat henkilökohtaisista syistä todella kiireisiä, ei matkan valmistelulle jäänyt aikaa. Intian viisumikin jäi hankkimatta, päätimme turvautua lentokentältä saatavaan Visa on Arrivaliin. Matkallelähdön päivänä sain selville, että lentokenttäviisumia ei saa multiple entryllä eli täytyy hankkia kaksi viisumia. Ja näiden viisumien välillä täytyy olla maasta poissa vähintään kaksi viikkoa... No, aikaistin jatkolentoa Sri Lankaan niin, ettei menosuunnassa tarvinnut viisumia vaan jatkaisimme muutaman tunnin nokosten jälkeen transfer-matkustajina eteenpäin. Näin jäi Delhin vierailu matkan loppuun.

Sri Lankan Hikkaduwan autiota hiekkarantaa. Oikealla kalastusveneen vesillelasku.

Finnairin yölento tietää paitsi unetonta yötä niin myös kohtuuhyvää aasialainen kasvisateria. Delhin uudenkarhealla lentoasemalla pystyy hieman lepäämään ja iltapäivällä onkin jo jatkolento Jet Airwaysillä Sri Lankaan. Jet yllätti tarjoamalla huipputulisen aasialaisen kasvisaterian, tuoreine chilinpalkoineen. Kaksihenkinen raatimme valitsi yksimielisesti Jet Airwaysin lentokoneruoan maailman parhaimmaksi - ohi Lufthansan ja Gulf Airin!

Perillä Sri Lankassa odotti mukavan trooppinen ilma trooppisine ukkoskuuroineen. Ensimmäinen yö Negombossa josta heti aamulla Hikkaduwaan. Törsäsimme hotellin taksikuljetukseen, mikä maksoi 60 € noin 100 km kuljetuksesta. Pääsimme kuitenkin muutamassa tunnissa suoraan hotelliimme. Siellä viivyimme kokonaisen viikon ja hotellin valinta oli todella onnistunut - pienessä 8 huoneen hotellissa sai henkilökohtaista palvelua ja paikka tuntui paratiisilta.

Sri Lankassa tutui olevan yksi yleinen olutmerkki, Lion, jota valmistaa Lion Brewery Ceylon Limited. Sitä tuotiin eteen, jos olutta tilasi - yleensä muuta ei ollutkaan. Tämäkin panimo on ajautunut nykyisin Carlsbergin omistukseen. Paikallisia viinimyymälöistöä löysimme samaisen panimon harvinaisemmat merkit.

Lion Beer

Lion Stout ja Lion Lager.

Lager, 4,8 %.
Jokapaikan peruslager, joka ei esittelyjä kaivanne. 1,0/4

Strong Lager, 8,8 %.
Alkoholimainen, suodatettu, joskin hivenen maltaisampi lager josta puuttuu oluen sielu, humala. 1,0/4

Stout, 8,8 %.
Vahva, mokkamainen, toffeemainen, suklainen, lakritsimainen ja erittäin vahvasti salmiakkimainen Imperial Stout. Öljymäinen runsas suutuntuma, paahtunut ja kermamainen. 3,7/4.

Tuoretta kalaa saa tältä saarelta aina, hotellimme ranta-alueeltakin vedettiin nuottaa useita kertoja päivässä kymmenien miesten voimin. Eksyimme sattumalta mukavaan ravintolaan, jolla oli terassi meren äärellä. Istuessamme rantaterassin pöytään, huomasimme isokokoisen varoituksen ruoan huonosta laadusta ja mauttomuudesta - jättimäisen siniristilipun. Oli myöhäistä enää perääntyä joten jouduimme kokeilemaan eksoottista suomalaista ruokaa. Onneksi suomalaisuudesta ei ollut tietoakaan vaan ruoka oli todella maukasta, vaikkei siitä juuri tulisuutta löytynytkään. Ravintolan mamma kertoi Suomen lipun tulleen lapsiltaan ja sukulaisiltaan, jotka ovat työskennelleet kesäisin Suomessa mansikanpoimijoina. Paikassa näkyi muitakin suomalaisia, jota aluksi ihmettelimme mutta myöhemmin selvisi että jotkut matkatoimistot (Aurinkomatkat, Tjäreborg) ovat aloittaneet Sri Lankan matkat. Perheravintolan mammalta saimme lahjan viimeistä kertaa siellä syödessämme.

Nuotanvetoa Hikkaduwan hiekkarannalla. Joskus saalis oli hyvä....

....kun taas joskus oli tyytyminen pikkusintteihin.

Sri Lankassa ihmeteltiin säätä. Satoi ja välillä ukkosti, vaikka tähän aikaan pitäisi olla aurinkoista. Monet sanoivat ilmaston muuttuneen tsunamin jälkeen rajusti - ilmastonmuutos tuntui selvästi huolestuttavan. Sinänsä ymmärrettävää, koska asutus keskittyy rannikolle jossa merenpinnan nousu tietää huonoa. Tuli se aurinkokin muutaman kerran esille, vaikka ennusteet lupailivat vastoin klimatologiaa koko viikon olevan sateinen. Lämpötila on silti korkea, yötä myöten hellerajan kieppeillä.

Hikkaduwan matkaohjelmamme muuttui kertaheitolla epäonnekkaan aallonkesyttämisen seurauksena. Illallinen syötiin Gallen keskussairaalassa, Sri Lankalainen munakas (kasvis), kasviskeittoa, leipää ja hedelmiä. Kenties sairaalasta saimme seuraavan riesamme, ärhäkkään influenssan joka nosti kovan kuumeen ja vei vähäksi aikaa kaikki voimat. Viikko vierähti siten nopeasti Sri Lankassa, mutta monta kokemusta rikkaampana.

Viimeinen Sri Lankan yö nukuttiin samassa hotellissa kuin ensimmäinenkin, lähempänä lentoasemaa, sillä kentällä oli oltava aamukuuden aikaan. Paluumatkan menimmekin paljon tulomatkaa edullisemmin, ensin junalla Hikkaduwasta Colombon Fortiin (n. 60 snt) ja suunnilleen samalla hinnalla paikallisbussilla Colombosta Negomboon. Juna eteni verkkaisella vauhdilla, suorilla osuuksilla jopa 55-65 km/h, mutta aikatauluissa tunnuttiin pysyvän paljon paremmin kuin esimerkiksi Suomessa.

Juna on kätevä kulkuneuvo Sri Lankassa. Oikealla pääkaupunki Colombon katukuvaa.

Lentokentällä hieman ongelmia tuotti Intian viisumin puuttuminen. Eivät meinanneet päästää Intiaan ollenkaan kun pitivät tarinaani Visa on Arrival'ista pelkkänä kehnona vitsinä. Puoli tuntia Jet Airwayn virkailijat selvittelivät asiaa ja tulivat sitten anteeksi pyydellen toivottamaan tervetulleeksi koneeseen ja hakemaan heiltä boarding kortit. Nepalissa marraskuussa Intian viisumin puuttuminen ei tuottanut mitään ongelmaa. Delhissä myös hotelleissa ja rahanvaihtopisteissä ihmettelivät kovasti kun viisumia ei passissamme ollut, mutta kuitti maksetusta Visa on Arrival'ista kuitenkin riitti.

Viimeksi Visa on Arrival oli tarjolla viidelle kansallisuudelle, nyt jo yhdeksälle.

Delhiin saavuimme ajoissa ja luotettavasti tutun Jet Airwaysin kyydissä. Aurinko paistoi ja heti lentokentältä ulos astuttuamme tuntui mahtavan viileältä. Todellisuudessa päivälämpötila oli samaa luokkaa kuin Sri Lankassa, mutta kosteus aivan eri sfääreissä. Eri lähteiden mukaan lentokenttämetro olisi aloittanut toimintansa jo viime syksynä, ja niimpä seurasimme Metroon vieviä opasteita jotta pääsisimme nopeasti ja helposti Paharganjin alueelle jossa hotellimme sijaitsee. Liikennöintiä ei kuitenkaan ollut vielä edes aloitettu - aloituspäivämäärää oli kuulemma siirretty moneen otteeseen, ja viimeisimmän tiedon mukaan se alkaisi vasta maaliskuussa.

Otimme sitten lentokenttäbussin New Delhin rautatieasemalle, josta oli lyhyt matka hotelliimme. Hotelli oli varsin moderni, ja tuntui olevan myös paikallisten suosiossa. Teknisesti hauskoja yksityiskohtia oli mm. Do not disturb / Make my room -led-valot ovessa, huoneen valaistustasojen säätely jne. Hotellista jäi mieleen myös aamupala, mikä oli varsin tulinen. Pistimme hotellin muistiimme ja taidamme ottaa seuraavallakin Delhin visiitillä tämän hotellin tukikohdaksemme.

Heti hotellin jälkeen tuttuun paikkaan syömään parasta eli nepalilaista ruokaa. Main Bazaarilla Hotelli Lord Krishnan portaat ylös ja katolle, ja sieltä löytyy tuttu Everest Kitchen. Kasvismomoja Shahi Paneer'n kanssa, kyllä maistuu! Täällä käy enimmäkseen repputuristeja vaikka kyllä paikallisiakin välillä näkee. Ja mikä ettei, ruoka on erinomaista ja maksaa juomineen n. 2 euroa (toki hyvää saa Delhissä halvemmallakin).

Panimoravintola Rockmans Beer Island ja panimon omat oluet Wheat beer ja Dark beer.

Delhistä ei juuri hyvää olutta löydy. Sitä on lähdettävä hakemaan naapurikaupungista, Gurgaonista. Gurgao on Delhin kylkeen kasvanut miljoonakaupunki, korkeita nykyaikaisia pilvenpiirtäjiä ja jättimäisiä kauppakeskuksia - varsinainen vastakohta siis Delhille. Siellä asuu paikallisia rikkaita sekä ulkomaalaisia ja siten esimerkiksi ravintolaruokien hintataso on Delhiin verrattuna noin 10-kertainen. Rockman's Beer Island on kuin tavallinen berliiniläinen panimoravintola, ympäristöään myöten. Se sijaitsee kauppakeskus Ambience Mallissa. Oluita valmistetaan neljää erilaista:

Dark Beer
Suklainen, kevyesti salmiakkimainen ja lakritsamainen tumma suodattamaton lager. Humala ei tunnu aluksi, mutta yllättää sittenkin jälkimaussa - vai johtuuko flunssasta... 3,55/4

Wheat Beer
Saksalaistyylinen vaalea suodattamaton vehnäolut, lajityyppinsä puhdas edustaja. 3,6/4

Lager Beer
Vaalea, suodattamaton, hedelmäinen, raikas, hieman sitruunainen, kukkainen. Humalointi miedohko.3,4/4

Strong Beer
Vahva, alkoholimainen, maltaisa, suodattamaton lager. Kuin edellisen tuhdimpi ja maltaisampi versio. Alkoholimaisuus silti liian vahva, eikä sillä korvata humalaa. Tarjoiltiin posliinimukista! 2,8/4

Linnoitus Red Fort on Delhin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Oikealla Paharganjin katukuvaa.

Kävimme New Delhin keskuksessa, Connaught Placessa katsomassa onko mikään muuttunut viime kerrasta. Ei muuta kuin se, että sen keskuspuisto oli suljettu. Ohikulkija kertoi sen suljettavan aina siivouksen ajaksi ja työmiehiä siellä näkyikin puiden siimeksessä torkkuvan. Vaikka Connaught Place on kävelymatkan päässä New Delhin rautatieasemalta, menimme sinne metrolla. Se olikin melkoinen kokemus: junat tulivat niin täyteen, ettei mahtunut pitämään mistään kiinni, mutta eihän siellä tarvitsekaan - liikkumatilaa kun on vain pystysuunnassa. Edes Pekingin metroa ei näin täyteen saatu, puhumattakaan New Yorkin metrosta joka Delhin rinnalla on enintäänkin autio. Määräasemalla pääsimme hyvällä tsäkällä vaunusta ulos, vaikka seisoimme alle metrin päässä ovista. Metron meinattua lähteä uudestaan liikkeelle tuli ahtaassa vaunussa tappelun nujakka, aiheena kuka pääsee oikealla pysäkillä vaunusta ulos. Samalla lappasi porukkaa sisään ja tiivistäjä työnsi ihmisiä sisään jotta ovet saataisiin kiinni. Tunnelma oli varsin lämmin. Naisille oli Delhissä omat vaununsa, ja ilmeisesti niissä oli hieman paremmin tilaa kuin sekavaunuissa.

Lehmiä on Delhissä paljon.

Valitettavasti tällä(kin) Delhin reissulla jäi se lähialueiden suurin nähtävyys kokematta. Aikataulun tiukkuuden vuoksi täytyi tehdä priorisointeja ja kaikille lienee selvää että intialainen panimoravintola vetää siinä pidemmän korren. Red Fort sekä Intian portti tulivat kuitenkin bongattua. Täälläkin, kuten Sri Lankassa, tuktukit ovat kätevä kulkuväline noin 20 kilometrin etäisyyteen asti. Hintahaitari samanpituiselta matkalta on melkoinen, riippuen kuskin pokasta pyytää tähtitieteellisiä summia. Muutaman kilometrin matkalta kuitenkin 50 senttiä on oikea hinta, vaikka hintapyyntö olisikin ollut useamman euron luokkaa.

Delhissä on persoonallinen tapa tarjota olutta. Siihen on kuitenkin käytännönläheisempi syy:
ravintoloilta puuttuu yleensä alkoholin myyntilisenssi. Oluenhan voi aina myydä teenä.

Paluumatka Finnairin kyydissä meni mukavasti hyvän aasialaisen kasvisaterian myötä. Mutta paluu todellisuuteen eli 50 astetta kylmempään oli karu kokemus. Eikä seuraavaa matkaa ole (vielä) tiedossa.

Terveisin Ylitappi Kauko ja Kati

Katso matkan kaikki kuvat: Sri Lanka ja Delhi /// Matka-ajan sää