Olutkulttuurimatka Pariisiin 1.-6.10.2008

Pariisin tunnetuin rakennus.

Syysmatkamme suuntautui Blue1:n tarjouslennolla Pariisiin, Euroopan kulttuurin kehtoon. Päätimme selvittää, soveltuuko pariisi paitsi kulttuurinälkäiselle, niin myös kulttuurijanoiselle oluenystävälle.

Blue1:llä oli mukavat lentoajat, molemmat siivut iltapäivällä. Roissystä, eli Charles de Gaullen lentokentältä selvisimme junalla kätevästi hotellia lähimmälle asemalle, Gare de Nordille. Karttakuva hotelliin oli unohtunut tulostaa, mutta se ei haitannut, sillä suhteellisen ajoissa olimme perillä. Ensimmäisenä kulttuurijanon edelle meni kuitenkin ruokapaikan eli nepalilaisen ravintolan etsiminen. Muuan Himalaya oli jo kartalla mutta nälkäisenä kartanlukutaito tunnetusti hidastuu. Paikkakin paljastui tiibetiläiseksi, kuten niin moni muukin indiandinner.com -sivuston ilmoittama ravintola. Kyllä tiibetiläinenkin kelpaa, mutta se on hyvin mautonta nepalilaisen rinnalla eikä vesihöyryssä kypsytetty korvapuustikaan yllä makunautinnossa lähellekään kuumassa tandoorissa paistetun naan-leivän tasolle.

Syksy oli tullut Pariisiin jopa aikaisemmin kuin Helsinkiin.

Ensimmäinen kohde Pariisissa on luonnollisesti Eiffelin torni. Tällä kertaa jonoa ei ollut ja pääsimme suoraan nousemaan portaita ylös. Portaita pitkin pääsee toiseen kerrokseen (n. 150 m korkeuteen) ja siitä ylöspäin vain hissillä. Jo muutaman kymmenen metrin korkeudella alkoi tuulla niin voimakkaasti, että eteneminen oli vaikeaa. Mietimme, kuinkahan paljon tuulee ylhäällä jos gradientti jatkuu yhtä voimakkaana. Kyseessä ei kuitenkaan ollut rajakerrokseen liittyvä vertikaalimuutos, vaan samanaikaisesti pinnassa puistojen käytävien hiekka alkoi pöllytä voimakkaasti ja hetken päästä satoikin rakeita. Pelkkä kuuroihin liittyvä puuskahan se oli joka sitten heikkeni nopeasti kuuron jälkeen ja pääsimme taas jatkamaan matkaa rautakehikkoa ylöspäin. Toisen kerroksen korkeudelta oli hienot näkymät yli Pariisin, ja lisäksi saattoi seurata kaupungin alueellista sadekuurotilannetta reaaliajassa.

Maisemia Eiffel-tornin toisesta kerroksesta.

Torneja kiipeillessä tulee ennen pitkää nälkä ja toki myös jano. Nepalilaiset ravintolat olivat taas hakusessa, mutta löysimme vain intialaisia jotka nekin olivat sopivasti tähän kellonaikaan suljettuja. Yhden avoinna olevan idänsuunnan ravintolan löysimme, se oli jälleen tiibetiläinen. Pariisissa taitaa tiibetiläiset ravintolat olla yhtä yleisiä kuin Helsingissä nepalilaiset.

Luxemburgin puutarhassa (jardin du Luxembourg) kasvoi palmujakin.

Varsin hyvän (joskin hieman mauttoman) tiibetiläisen ruoan jälkeen oli jälkiruoan aika. Niinpä suuntasimme ravintolapanimo O'Neiliin. Vastassa olivat heti panimon keitto- ja käymisastiat.

O'Neil Blanche:
Ruismaisen vahva saksalainen vehnäolut, pastöroimattoman tuore, hiivaisen samea. 3,87/4

O'Neil Brune:
Vahvanmakuinen, hyvin humaloitu ja runsasmaltainen makeahko lager. Pastöroimaton tuoreolut. Miltei musta. 3,87/4

O'Neil L'Ambree:
Kuparinruskeanpunertava, vahvasti ja monipuolisesti humaloitu, hunajaisen meripihkamainen, tuore ja pitkä jälkimaku. 3,85/4

O'Neil Blonde:
Tuoreenmakuinen, pilsmäinen, kuiva, pitkä jälkimaku. 3,86/4

Kaupunkikuvaa.

Pariisissa on helppo liikkua paikasta toiseen, sillä juna- ja metroverkosto on erittäin kattava. Bussilinjojakin tarvitaan verkostoa täydentämään vain muutama, ratikoita ei ollenkaan. Pahoja ruuhkia ei juuri näkynyt, ihmiset osaavat käyttää julkisia kulkuneuvoja. Moni kulkee myös skootterilla tai polkupyörällä. Kaupunkipyöriä on useissa paikoissa lainattavissa panttia vastaan ja niitä näkyykin liikenteessä paljon. Myös potkulaudat ovat kätevä ja saasteeton vaihtoehto. Ilmastonmuutos otetaan Pariisissa tosissaan. Monella nähtävyydellä on oma metroasemansa, tai ainakin metroaseman nimessä mainitaan tärkein nähtävyys. Helppoa kuin mikä, nopeasti pääsee vaikkapa Sacre Coeurilta Riemukaarelle.

Pariisissa saa pyöriä.

Place de la Concordelta Champ D'Elyseelle oli näytillä koko joukko historiallisia lentokoneita joko osina tai kokonaisina. Champ Elyseellä asennettiin plataanipuihin parhaillaan jouluvaloja. Hieman toisentyyppisesti koristeltuja puita näkyi Louis Blancin kadulla...

Pitkään kaupungilla pyörittyämme löysimme vihdoin ravintolan, josta saisi myös nepalilaista ruokaa. Kunnon ruokaahan olimme etsineet koko matkan ajan. Tälläinen paikka oli Gorkha, toki siellä sai myös tiibetiläistä... Nepalilainen tarjoilija kysyi kansallisuuttamme ja kun kerroimme olevamme Suomesta, hän kysyi tunnemmeko Helsingin. Hänellä nimittäin sattui olemaan Helsingissä useampikin sukulainen ja olipa häntä juuri kysytty sinne töihinkin.

Tähän ravintolaan olisi pitänyt tulla jo aiemmin, sillä pyyntöön tulisuudesta vastattiin, ainakin jossain määrin. Miten hyvältä tuntuukaan saada muutaman päivän tauon jälkeen tulista ruokaa. Eikä ruoassa muutenkaan ollut moittimisen sijaa, taisipa olla koko Pariisin matkan paras ateria. Mutta eihän se ole yllättävää, olihan tämä ainoa nepalilainen ravintola. Mainittakoon vielä ruokajuomana otettu Gorkha Beer, joka oli voimakkaasti maustetun ruoan kanssa hyvä seuralainen - ei vie huomiota ruoalta.

Oli jälleen jälkiruoan aika ja tällä(kin) kertaa ravintolapanimossa. Frog pub nimisellä ravintolapanimolla on 4 ravintolaa Pariisissa ja vielä pari muualla maassa. Me menimme Prinsessantiellä (Rue Princesse) sijaitsevaan Frog & Princess'aan sen hyvän sijainnin takia. Miellyttävä ja viihtyisä pubi, jossa maistoimme seuraavat pienpanimo-oluet:

Frog pubs Parislytic 5,2 %:
Tummanruskea, tuore, miellyttävästi humaloitu ale. Miltei musta. 3,79/4

Frog pubs Dark de Triomphe 5,0 %:
Musta stout. Tuore maku, kuin tuoretta pastöroimatonta Guinnessiä joisi. Pitkä ja kestävä vaahto. Vahva humalointi. 3,89/4.

Frog pubs Ginger Twist 4,2 %:
Mehumaisen raikas, sitruunainen, hieman mustaherukkamainen. Inkivääri korvaa humalan, minkä vuoksi voisi toimia intialaisen ruoan kanssa.

Frog pubs Maison Blanche 4,2 %:
Hieman laimea saksalainen vehnäolut, johon sitruunaviipale tuo lisämakua. 2,62/4

Frog pubs Nature Blonde 4,2 %:
Raikas, rapeasti humaloitu suodattamaton lager. Hieman vetinen muihin verrattuna, mutta humalan, hiivan ja tuoreuden ansiosta hyvin juomakelpoinen. 3,4/4

Frog pubs Inseine 4,4 %:
Hieman tummahko ale, meripihkamainen, suodattamaton, tuore, mukavasti humaloitu. 3,55/4

Skootteri on kätevin kulkuneuvo Pariisissa ja niitä onkin tuhansia ellei satoja tuhansia.

Joitakin laajan olutvalikoiman pubejakin löytyy. Yksi sellainen on Port Royalin bulevardilla sijaitseva Academie de la Biere, olutakatemia. Listalla on reilusti toistasataa eri olutmerkkiä ja kaikki oluttyypit hyvin edustettuina, parhaiten oli paneuduttu belgialaisiin oluisiin. Tässä muutama:

Alpisbacher klosterbrau 5,2 % (weizen hefe hell):
Vaalea saksalainen vehnäolut, jossa raikkaus, väri ja lievä makeus tuo pientä vivaihteikkuutta kohti belgialaista valko-olutta. 3,69/4

Kuchlbauer Weisse 5,2 %:
Tyypillinen saksalainen suodattamaton vehnäolut 3,60/4

Bosvruchten Grisette 3,5 % fruit de bois:
Vahvasti marjaesanssimainen belgiale, ei lambic. 2,49/4

Floris Passion 3,6 %:
Passion-hedelmällä maustettu belgiale, ei lambic. 2,55/4.

Pariisissa on tuhansia ja taas tuhansia kahviloita terasseineen. Moni terassi on lämmitetty, viileällä sadesäällä infrapunalämmitin lämmittää mukavasti. Olutvalikoimakin on useimmiten hyvä, vaikka sisältääkin tyypillisesti vain muutaman vaihtoehdon Kronenburgin lisäksi. Useimmiten se on jokin belgialainen valko-olut. Le Luxemburgissa oli muitakin belgialaisia, joista maistoimme seuraavia:

Leffe Radieuse 8,2 %:
Vahva, maukas, hiivainen. Leffen laatua. 3,55/4

Pelforth Brune 6,5 %:
Konjakkimainen tummanruskea trappist karamellin ja kahvin säestyksellä. Maltaisen maukas. 3,91/4

Viimeisenä iltana oli aikaa kierrellä Gare du Nordin (Pohjoisen juna-aseman) vieressä sijaitsevan hotellimme ympäristöä. Muutaman askeleen päässä paljastui parikin intialaiskorttelia, jossa tuntui asuvan pelkästään intialaisia. Tuntui kuin olisi Delhiin astunut, tuoksu- ja värimaailmakin oli samanlainen, vain kaduilla köntystelevät naudat puuttuivat. Ja niitä ravintoloitakin oli useita kymmeniä, vieri vieressä. Niissä kukkaro keveni yhdellä aterialla 5-10 €, kun joissakin keskemmällä kaupunkia sijaitsevissa intialaisissa sai pulittaa n. 35 € nupilta. Näinhän se aina menee, matkan alussa etsimällä etsimme intialaisia ravintoloita.

Ei nimi miestä pahenna.

Pariisi on upea suurkaupunki,jossa viihtyisi vaikka loppuelämän. Siellä on kuitenkin pidettävä varansa. Me emme pitäneet ja niinpä meille sattuikin ikävä tapaturma. Väsyneinä nimittäin tilasimme listalta uudenmerkkisen oluen, Picon bierin. Muuta sanottavaa siitä ei ollut kuin "tämä taitaa olla joku drinkki". Pahoja ansoja viritetään oluenystävälle Pariisissakin, mutta se oli ainoa negatiivinen asia tässä kaupungissa. Kotiinpalussa houkuttimena toimi ainoastaan nepalilaiset ravintolat.

T. Ylitappi Kauko ja Kati

PS. Enemmän kuvia Pariisista löytyy täältä