DUBAI-BAHRAIN-KATHMANDU 20.12.2009-4.1.2010

Suomessa eläminen jouluna on haastavaa koska tämä sivistysvaltioksikin kutsuttu maa pistetään kiinni niin ettei edes julkinen liikenne toimi. Onneksi on aina olemassa hyvä vaihtoehto eli viettää joulupyhät muualla, jossa kaikki toimii ja samalla pääsee hetkeksi eroon pakkasestakin. Koska jouluna tarvitsee kuitenkin paljon hyvää eli nepalilaista ruokaa, niin silloin ykkösvaihtoehto on Nepal. Aurinkomatkoilta tarjouksena pelkkä lento Dubaihin ja sieltä toinen, Gulf Airin tarjouslento Bahrainin kautta Kathmanduun on hyvä yhtälö, jossa hyvän ruoan lisäksi pääsee hetkeksi nauttimaan myös aurinkorannoista. Gul Airin lennon pystyi varaamaan vielä niin hyvin, että pääsi lentojen välillä tutustumaan myös Bahrainiin. Yksi maapiste lisää :)

Suomalaisen joulunpalvonnan sijaan matka kahteen eri kulttuuripiiriin, sisältäen yhden maailman sekä köyhimmistä että rikkaimmista maasta, siinä oiva lääke maailmankatsomuksen avartamiseksi.

Matkamme alkoi siis tilauslennolla Dubaihin 20.12.2009. Dubaihin ennätimme tutustua ensin vain parin päivän ajan. Kaupungin historia on mielenkiintoinen, sillä se on rakennettu aavikolle muutamassa vuosikymmenessä. Miljoonista asukkaista paljasjalkaisia dubailaisia on pienen pieni vähemmistö ja kaupunki onkin hyvin kansainvälinen. Pilvenpiirtäjiä on sadoittain, ja niitä rakennetaan koko ajan lisää. Halpaa työvoimaa on lähistöllä (Intia, Pakistan, Nepal, Bangladesh) saatavana runsaasti ja 150 euron kuukausipalkallahan työtä tehdään vaikka vuorokauden ympäri. Juuri orjatyövoiman käytöstä Dubai onkin mainetta niittänyt ja saanut ihmisoikeusjärjestöjen vihat kaupanpäälliseksi.

Jumeirah beach, taustalla Financial centren pilvenpiirtäjiä. Kauempaa katsottuna pääsee kuvaan maailman korkein, Burj Khalifaksi ristitty 828 metrinen rakennus.

Majailimme Deiran alueella "vanhassa" kaupungissa. Se tosiaan on dubailaisittain vanhaa, onhan se rakennettu pääosin jo 1970-luvulla. Hiekkarannoille löysimme kätevimmin metrolla, Al Riggasta Financial centreen ja sieltä 2,5 km patikkaretki isolle julkiselle Jumeiran uimaranta-alueelle. Toinen vaihtoehto oli Mall of Emeratesin metroasema, mutta sieltä pääsi lähinnä hotellien ranta-alueille. Metro ja metroasemat olivat huippumoderneja ja todella miellyttävä tapa matkustaa. Metrokyyti oli lisäksi nopeaa, sillä vasta pieni osa asemista oli käytössä - useimmilla olivat viimeistelytyöt vielä kesken. Metroissa ei kuljettajaa näkynyt mutta jokaisella metroasemalla oli henkilökuntaa valvomassa ja opastamassa matkustajia. Amerikkalaiseen elämäntapaan vannova Dubai oli taipunut vasta täydellisen ruuhkautumisen jälkeen metron rakentamiseen.

Burj Khalifa näkyy kauas, kuva Deirasta.

Jouluaatonaattona oli aikainen lähtö lentoasemalle, josta Bahrainin kautta matkamme jatkuisi pitkään haaveena olleeseen Kathmanduun. Jotta matkanteko ei aina olisi niin tappavan tylsää, meille ilmoitettiin lähtöselvityksessä ettei meitä voitaisi Nepaliin päästää lähtemään. Siellä kuulemma maa on sekasorron vallassa, yleislakko päällä ja mielenosoituksissa pahojakin levottomuuksia. Puolen tunnin selvittelyn jälkeemme lupa heltisi, mutta omalla vastuullamme. Ilmeisesti ainakin viisumin saisimme lentokentällä, ja sieltähän on vain 8 kilometrin kävelymatka hotelliimme. Luottavaisin mielin siis Gulf Airin koneeseen. Tästä lentokoneyhtiöstä täytyy erikseen mainita, että se on kehittänyt aivan uudenlaisen innovaation: maukkaan ja miltei herkullisen lentokoneruoan. Tätä ideaa saa vapaasti muutkin lentoyhtiöt käyttää!

Kathmandulainen vasikka taitaa tunnistaa ruokkijansa. Oikealla: Lehmiä lounastamassa Kathmandun kujilla.

Myöhään illalla saavuimme Kathmandun lentokentälle. Viisumin saanti oli joustavaa ja ulos päästyämme huomasimme että kaikki näyttäisi toimivan, lakko on ilmeisestikin päättynyt. Otimme hieman kalliihkon prepaid-taksin hotellille, mutta tämä taksi hyytyi lopullisesti matkan puolivälissä. Ottaen huomioon auton iän ja kunnon, oli tämä valehtelematta erinomaisen kunnianarvoinen suoritus. Loppumatka sitten toisella taksilla, ja pahasta ruuhkasta huolimatta olimme nopeasti hotellilla.

Kuningattaren lampi Kathmandun keskustassa.

Ruuhkasta ja jätteiden poltosta johtuen ilma on talvimonsuunin aikana sameaa, erityisesti inversion aikana auringon laskusta sen nousuun. Kapeissa katukujissa myös päivällä ilmanlaatu on varsin huono, ja monet kaupunkilaiset pitävät hengityssuojaimia kasvoillaan. Kitkerähköön pahanhajuiseen ilmaan tottui kuitenkin nopeasti. Oli pakkokin, sillä Kathmandu on sopivan kokoinen kaupunki tutustuttavaksi jalan ja tulisimme kävelemään kaupungissa yhteensä yli 50 km. Jo ensimmäisenä päivänä kuljimme kaupungin läpi etelästä Lalitpurin puolelta, Bagmati-joen eteläpuolelta aina Thamelin pohjoispuolella, keskuspuiston ja Durbar-aukion kautta.

Herkulliset momot ovat tyypillistä ruokaa Kathmandussa. Niiden kanssa maistuu Everest.

Kathmandussa olutta saa suhteellisen vapaasti, mutta valinnanvara on yleensä aika suppea. Emme ehtineet juurikaan oluita etsiä, vaikka pubejakin Thamelin kaupunginosasta löytyy. Ainoaksi matkan olueksi jäi siten Everest ja Gorkha, josta jälkimmäinen on jo varsin tuttu Suomessakin. Eikä Everestistäkään muuta kannata mainita kuin että voimakkaasti maustetun ruoan kanssa se on lähes paras valinta - muita mielekkäitä käyttötarkoituksia ei sillä juuri ole.

Ruoka on Kathmandussa odotetusti hyvää, kuten nepalilainen ruoka aina. Thamelin alueella löytyy eurooppalaisiakin ravintoloita mutta onneksi Mc Donalds ei vielä ole tähän maahan juurtunut. Monissa paikoissa tarjoillaan momoja, taikinakuorrutettuja paistettuja tai keitettyjä piirakoita joiden sisällä yleensä kasviksia ja juustoa, joissakin paikoissa myös kanaa. Luonnollisesti herkullisinta oli chilimomot.... Momojen ohella tuli eniten syötyä shahi paneeria (juustoa tomaattijogurttikastikkeessa), joka tottumattomalle on sormin syötynä haastavampaa kuin momot. Thamelin alueella turisteille kyllä annettiin lusikka, joissain paikoissa jopa haarukka avuksi. Mutta maassa maan tavalla, yritimme pärjätä oikean käden sormilla vaikka se paikallisia tuntuikin hieman huvittavan. Ruoan hintataso oli länsimaalaiselle mieluisa, ruoat juomineen maksoi jopa alle euron.

Kathmandun Durbar aukio on ylitsepursuava myllerrys taidetta ja arkkitehtuuria. Oikealla Parlamenttitalo ja Durbar-aukio lintuperspektiivistä.

Ruoka ei täälläpäin kuitenkaan ole riittävän tulista, mutta onneksi oli mukana Helsingin Everestistä saatu hyvän ruoan resepti. Lisäksi totesimme vanhan totuuden hyvästä ruoasta oikeaksi, eli hyvästä ruoasta ei saa mahatautia. Söimme sormin ja joimme ravintolan saaveissa seisonutta vesijohtovettä, mutta pysyimme terveinä. Emme suosittele yrittämään samaa Suomessa.

Nepalin poliittinen tilanne on edelleen epävakaa, mielenosoituksia ja yleislakkoja on tiheään. Oikealla Kathmandun keskuspuistoa (Khula Manch).

Lakkojen takia jätehuolto kangerteli tavanomaista pahemmin. Kadunvarret täyttyivät jätteistä, mutta rottien, koirien ja lehmien kannalta se oli pelkästään positiivista. Kulkeminen autoja, mopoja, moottoripyöriä, riksoja ja vastaantulijoita väistellen jätekasojen päällä oli välillä hankalaa. Paikalliseen tapaan jätteitä alettiin polttaa mikä sai aikaan vahvan smogin ja ilmanlaatu muuttui entistä huonommaksi. Viimeisenä iltana näkyvyys laski muutamaan sataan metriin ja savusumu vaivoin hälveni seuraavana päivänä auringonpaisteen voimalla. Pääosin matkamme aikana sää oli selkeähkö, kuten talvimonsuunin aikana on tapana. Lämpötila kohosi päivisin ylimmillään 15 asteeseen mutta mantereisesta ja kuivasta ilmasta johtuen yöt olivat kylmiä, muutaman asteen verran pysyttiin sentään nollan ylpuolella.

Thamelin alueen kujat ovat ruuhkaisia. Kathmandu kasvaa kovaa vauhtia.

Vaikka Nepal on Intiaa paljon köyhempi, niin kerjäläisiä tai huonokuntoisia ihmisiä ei juuri kaduilla näkynyt, ei enempää kuin Helsingissäkään. Kenties hyvinvointi jakautuu täällä paljon tasaisemmin kuin esimerkiksi Intiassa, jossa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä tuntuu mahdottomalta käsittää. Slummejakin oli vain muutamia, esimerkiksi Bagmati-joen rannoilla.

Viimeisenä päivänä ehdimme vielä tavata muuan tutun tutun nepalilaisen opiskelijan, jonka luona kävimme syömässä. Vielä ohjattu opastus naapurikaupungin, Patanin, Durbar-aukioon ja näin olimmekin valmiita vaihtamaan maata tutuksi tulleen Gulf Airin kyydissä.

Bahrainiin saavuimme myöhään illalla. Viisumintapaisen luvan sai lentokentän virkailijalta pienen jutustelun jälkeen. Hotellissa olimmekin yllättävän nopeasti mutta kaupunkikierros jäisi lyhyeksi koska jatkaisimme jo aamulla matkaa Dubaihin. Eipä Bahrainista siten paljon mielikuvia jäänytkään, kaupunkikuvakin jäi lähinnä siihen mitä taksin ikkunasta paluumatkalla näki - tullessamehan oli jo pilkkopimeää. Matkan paras hotelliaamiainen jäi sentään mieleen.

Viimeinen viikko oli varattu lepäämiseen Dubaissa. Hotellina tällä kertaa islamistinen Al Jawhara perhehotelli, tutulta Deiran alueelta. Valintamme osui tähän hotelliin diskon puuttumisen takia ja valintaa tuki myös erittäin edullinen hinta. Hotellissa on myös ehdoton alkoholikielto eikä naimattomat paritkaan saa hotellihuonetta varata. Levon kannalta ei kuitenkaan mennyt hotellin löytyminen, sillä osoitetieto on kaikissa hotellivaraussivustoilla väärä, kuten myös sijainti kartalla. Kymmeniltä vastaantulijoilta kysyimme neuvoa, ja aina joku luuli tietävänsä. Lopulta se kuitenkin löytyi. Hotellista jäi erityisesti mieleen ylenpalttisen ystävällinen palvelu, jollaista harvoin kohtaa.

Uusi pilvenpiirtäjiä rakennetaan kovalla vauhdilla. Huomaa takana Burj Khalifa. Oikealla Dubain maamerkki ennen Burj Khalifaa oli maailman korkein kaareva rakennus, 7 tähden hotelliksi itseään tituleeraava Burj El Arab.

Päivärutiinimme muodostui auringon ottamiseen ja uimiseen Jumeirahin yleisellä rannalla ja illalliseen paikallisessa tai intialaisessa ravintolassa. Koska täällä on paljon siirtolaisia Intiasta, löytyy myös edullisia intialaisia pikaruokapaikkoja joissa ruoka juomineen maksaa alle 5 euroa. Ne tosiaan ovat pikaruokatasoa, paremmassa intialaisessa ravintolassa hinta nouseekin jo tuplaksi ja muissa ravintoloissa nelinkertaisiksi.

Dubaissa saimme todistaa erittäin harvinaista sääilmiötä. Vaikka sää muutoin oli hieno, lämpötilan vaihdellen 16:sta (minimi) 22:een (maksimi) ja sään ollessa täysin selkeä, niin 2.1. puhkesi taivas paksuihin ukkospilviin ja piiskasi kaupunkia rajuilla sadekuuroilla. Sateen ollessa kovimmillaan tuli lyhytaikaisesti myös rakeita. Todennäköisesti tässä kuurossa tuli puolet koko vuoden sademäärästä. Säästä puhuen, bongasimme matkamme ainoan sääaseman, ja sekin epävirallinen, Dubain uimarannalta.

Dubai harvinaisen sääilmiön jälkeen.

Dubaissa ei alkoholia saa kuin kansainvälisten hotellien baareista ja yökerhoista. Sellaiset eivät meitä oikein kiinnosta mutta tuskinpa olutvalikoima olisi ollut edes tyydyttävää tasoa. Vähäalkoholista tai alkoholitonta Maltaa näimme joidenkin maahanmuuttajien juovan, mutta itse emme sitä onnistuneet kaupoista löytämään.

Paluumatkalla kone oli myöhässä, runsas lumentulo oli kuulemma hidastanut koneiden lähtöä Suomesta ja aamuyöllä vajaan tunnin aikataulusta myöhässä laskeuduimme lumiseen ja kylmään Helsinkiin. Onneksi täällä on sentään nepalilaisia ravintoloita, jotka Dubaissa loistivat poissaolollaan.

Terveisin Ylitappi Kauko ja Kati

PS. Katso Matkakuva-albumi!