MILANO 16.-18.11.2007

Milanon tuomiokirkko Duomo oli saneerauksessa.

Milanoon oli pakko lähteä tutustumaan, sillä halpalentoyhtiö Volare tarjosi uuden reittinsä kunniaksi menopaluun 2 sentillä ja verojenkin jälkeen hinnaksi muodostui parikymppiä - hinta jolla ei pääse edes Expressbussilla Turkuun (tosin eihän kukaan Turkuun haluaisikaan). Konkurssin jo kerran kokenut Volare lentää päivittäin Milanoon uusilla, 180-paikkaisilla Airbus 320 -koneilla. Perjantaina Volaren kyydissä oli 37 matkustajaa, täyttöaste siis huimat 20 %. Matkustajan kannalta toki mukavan väljää, mutta ei paljon anna toivoa reitin pysyvyydestä.

Saavuimme iltapäivällä aurinkoiseen Milanoon, lämpötila oli +10 astetta. Ruskan väriä näkyi vielä kaupungin ulkopuolella, muutoin puut olivat jo yöpakkasten tultua pääosin lehtensä varistaneet. Pakkasta oli öisin kaupungissa asteen pari, mutta kauempana, esimerkiksi Malpensan lentokentällä liki kymmenkunta astetta. Matkan aikanakin totesimme lämpösaarekeilmiön vahvaksi.

Aika oli käytettävä tehokkaasti, sillä 1,5 vuorokaudessa ei muuten paljon kerkiä näkemään. Niinpä ensitöiksemme hotellin jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa eli intialaista ravintolaa. Nopeasti äkkäsimme että sikäläinen ruoka-aikakulttuuri ei natsaa reissaajien vastaavaan, kaikki ravintolathan olivat siestalla. Metro- ja juna-asemien avoinna olevat pizza- ja kebab-paikat ohitimme sujuvasti.

Kaupungin lämpösaarekkeen ansiosta orvokit kukkivat vielä keskustan puistoissa.

Pian nälkä alkoi yltyä ohi kipukynnyksen ja auringon laskiessa laski myös lämpötila. Pikkupakkasessa lämmittelimme kahviloiden antimia nauttien. Vihdoin iltaseitsemältä ravintolat aukesivat ja koska olimme kävelleet kauas esikaupunkiin asti niin ainoa ravintola oli pizzeria. Nälkäänsähän syö mitä vain ja niinhän se pizzakin meni alas kun hieman avitti Birra Moretti nimisellä vaalealla lagerilla. Kuten arvata saattaa, tämä on yksi Lapin Kullan miljoonasta kopiosta.

Syy, miksi olimme kaukana esikaupungissa, oli panimoravintola Q-beer. Se sijaitsee osoitteessa Mesenate 76. Sinne riensimme ruokailun jälkeen, ja mauttoman ruoan sekä juoman jälkeen se tuli tarpeeseen. Tarjolla oli kolmea eri olutta.

Q-lager
Pilsmäinen, kevyesti ruohon makuinen, raikas ja tuore lager. Humalointi yllätti positiivisesti. 3,74/4

Q-weizen
Tyypillinen saksalainen suodattamaton vehnäolut jossa plussana hieman rukiin kovuutta ja hiivaista tuoreutta. 3,72/4

Q-red Meripihkan punainen, puolitumma Ale. Maltainen ja erittäin raikas, miellyttävä ja laaja-alainen, rikas humalointi. Pitkä ja miellyttävä jälkimaku. 3,78/4.

Q-beer Red Ale ja Weizen beer.

Oluiden hintataso oli hieman edullisempi kuin Suomessa, mikä ei liene mikään yllätys. Näiden hyvien oluiden jälkeen suuntasimme pienen seikkailun kautta hotelliin lepäämään, kävelykilometrejä oli kertynyt jo reilusti toistakymmentä.

Milanossa huomasimme monia piirteitä, jotka ovat muualla Keski- ja Etelä-Euroopassa harvinaisia, mutta esim. Suomessa hyvin yleisiä. Esimerkiksi graffitteja on todella paljon ja varkaat käyttävät polkupyöristä irti lähtevät osat tehokkaasti hyväkseen.

Mainontaa metroasemilla: Helsinki - viihteen, kauneuden ja kulttuurin pääkaupunki. Berlusconi varmaan allekirjoittaisi väitteen.

Aamupalamme hotellissa jäi niukaksi vaikka muuten hintaansa nähden hotelli oli tasokas. Sokeriset kakut kun eivät maistu, ainakaan aamuisin. Niinpä menimme kahvilan terassille nauttimaan auringosta. Eteläseinustalla tuli lämmin, vaikkei ilman lämpötila ihan 10 asteen rajaa saavuttanutkaan. Heti lounasajan alettua saavuimme Himalayaan. Paikka osoittautui erinomaiseksi; Vindaloo-kastikkeessakin oli hivenen potkuntynkää ja muutenkin ruoka oli erinomaista. Arvioisin tämän ravintolan perusteella Milanon Euroopan 3. parhaaksi kaupungiksi Intialaisen ravintoloiden ranking-listalla. Keskustelimme intialais-nepalilais-tiibettiläisestä ruokakulttuurista Kolkatasta 12 vuotta sitten Italiaan muuttaneen omistaja-tarjoilijan kanssa. Jos haluat hyvää ruokaa Milanossa, suosittelen osoitetta Viale Pasubio 12. Olutvalikoimassa oli vain lageria, mutta sehän sopiikin parhaiten voimakkaasti maustetun ruoan kanssa. Iso pullo Kingfisheriä kelpasi hyvin tähän tarkoitukseen (mutta ei mihinkään muuhun!).

Illalla joimme vielä kuriositeetin vuoksi Guinnessin malzbierit ja menimme aikaisin nukkumaan sillä aamulla oli lähdettävä jo neljältä Malpensa-Shuttlella kentälle Volarea odottelemaan. Kuljetusta koneeseen odotimme ovet auki olleessa lentokenttäbussissa, eli ei tarvinnut hikoilla: lämpötila oli raikkaasti 8 astetta pakkasen puolella.

Paluumatkalla Volare oli jälleen varsin tyhjä. Maisemat olivat yhtä komeat kuin tullessammekin, lensimmehän Alppien ylitse varsin matalalta. Pelkästään siitäkin ilosta olisi lentolipun hinnan maksanut. Voiton puolelle jäimme siis reilusti, vaikkei Milano muuten Euroopan viihtyisämmäksi kaupungiksi osoittautunutkaan.

Ylitappi Kauko ja Kati

Katso matkan kaikki kuvat:

Album, diakuvaesitys!