MALTA 15.-21.2.2010

Autio hiekkaranta.

Lufthansan Euroopan sisäiset tarjouslennot sekä talvikauden edulliset hotellihinnat Maltassa mahdollistivat tämänkin matkan epäinhimmillistä säätä pakoon. Helmikuussa Maltalla alkaa jo olla keväistä, mutta matkailusesongin ulkopuolista aikaa, eli oikea hetki tutustua saareen jossa emme ennen olleet käyneet.

Nimestään huolimatta mallasjuomat eivät ole tällä saarella pääosassa. Edes Maltaa emme Maltasta löytäneet. Joitakin hyviä oluita saarelta kuitenkin löytyy. Ainoa panimo lienee Farsons Group, joka valmistaa muutamaa paikallista olutta sekä valmistaa lisenssillä Carlsbergia ja tuo myös maahan muita merkkejä. Yleensä pubeista saa jotain näistä Farsonin oluista, yleisimmin Ciskiä mikä onkin panimon perustuote. Varsinaisia olutravintoloita ei juuri ole, mutta irkkupubeja löytyy runsaanlaisesti täältäkin päin maailmaa. Guinness joutuu kuitenkin aika yksin edustamaan stouteja.

Vasemmalla Cisk, oikealla Blue Label & Hop Leaf.

Cisk on lager, jonka esikuvana on ollut Lapin Kulta - tai sitten toisin päin. Mutta kummin päin vain, kopioinnissa ovat onnistuneet erinomaisesti. Siinäpä Ciskin paras puoli olikin, pisteitä annoimme sille runsaanlaiset 1,0/4.

Farsonin varsinaiset oluet ovatkin sitten maukkaampia:

Blue Label
Vaalean kastanjanruskea, miellyttävän kutkuttavasti vaikkakin ainoastaan keskiasteisesti humaloitu ale. Mallasta on kohtuullisesti, enemmänkin toki saisi olla. Jälkimakuna metallinvivahteinen katkeruus. Alc. 3,3 %. Pisteet 2,8/4.

Hopleaf Pale Ale
Hieman vaaleampi, mutta ei täysin vaalea. Säilyvä vaahto. Tasapainoisen täyteläinen, vaikka humalaa ja mallasta saisi toki olla enemmänkin. Alc. 3,8 %, pisteet 2,9/4.

Humalanlehti kertoo että täältä saa parempaa olutta.

Maltalla majoituimme St. Paul Bayssä, mikä oli pikku turistikylä saaren koillisrannalla. Suurin osa liikkeistä oli kiinni, ja ravintolatkin palvelivat varsin satunnaisesti niitä muutamia paikkakunnalla talvehtivia keskieurooppalaisia eläkeläisiä. Aamupalapaikkaa oli vaikea löytää, ainakaan ennen kello 10 aamulla! Tähän aikaan vuodesta huomattavasti mukavampi paikka olisi ollut pääkaupunki Valletta tai sen vieressä oleva Sliemma.

Sää oli vaihtelevaa. Yleensä taivas oli melko pilvinen ja välillä satoi hieman vettäkin. Päivälämpötila oli 15 asteen tuntumassa, eikä öisinkään paljon kylmempää ollut. Yhtenä päivänä matkan puolivälissä virtasi etelästä kuumaa ilmaa ja sään ollessa täysin selkeä, nousi lämpötila peräti 24 asteeseen.

Takaisin Suomeen jouduimme lähtemään päivää aikaisemmin, sillä alkuperäisen paluupäivän lennot olivat peruttu Lufthansan lakon vuoksi. Lakko jäi kuitenkin yksipäiväiseksi mutta osuipa meidän kannalta juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan. Koneen vaihto oli molemmissa suunnissa Frankfurtissa, jossa sai tuoretta ja maistuvaa vehnäolutta.

Terveisin Ylitappi Kauko ja Kati

MATKAKUVA-ALBUMI!