RAPORTTI SLOVENIAN, BOSNIA-HERTSEGOVINAN JA KROATIAN MATKASTA 29.6.-5.7.2008.

Koleutta karkuun.

Kesäloman alkajaisiksi päätimme lähteä pienelle matkalle; näin lomafiilikseen pääsee paremmin. Kyttäsimme kauan halpoja lentoja, kunnes riittävän edulliset saimme bongattua: Finnairin lennon Slovenian pääkaupunkiin, Ljubljanaan. Matkalla oli tarkoitus olla viikko, joten aikaa on tarpeeksi nähdä muutakin Eurooppaa. Niinpä päätimme käväistä myös Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa sekä Bosnia-Hetrsegovinassa. Sarajevoon olisi luonnollisesti tehnyt mieli, mutta realistinen täytyi olla aikataulun suhteen, joten tyydyimme maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Banja Lukaan. Kaikki hotelliyöpymiset varasimme etukäteen, joten aikataulu oli näin lyöty lukkoon.

Ensitöiksemme bongasimme Ljubljanan lentosääaseman. Oikealla ensimmäiset bongatut oluet, Lasco ja "Toceno".

Helsingin vaihtelevasta ja viileästä kesäsäästä pääsimme kolmessa ja puolessa tunnissa Ljubljanan helteisiin. Sitä ennen oli kuitenkin maltettava odottaa puolisen tuntia koneen lähtölupaa, ruuhkaa oli kuulemma jälleen Keski-Euroopan taivaalla. Ljubljanan lentoaseman pienuus yllätti, se ei kovin paljon Suomen maakuntien lentoasemaa isompi ollut. Kaupunkikin tuntui pieneltä, yllättävän pieneltä, mutta eipä siellä asukkaita olekaan kuin parisensataa tuhatta.

Ljubljanassa ei kauan ollut aikaa tuhlattavaksi, sillä jo seuraavana aamuna olisi lähdettävä Zagrebiin ja sieltä edelleen Banja Lukaan. Koimme heti ensimmäisenä iltana harmittavan takaiskun, kun kaupungin ainoa intialainen ravintola, Namaste oli juuri sulkenut keittiön. Päätimme syödä vasta aamulla runsaan hotelliaamiaisen ja otimme vain virvokkeet ja pari olutta. Maassa oli juuri otettu käyttöön eurovaluutta joten hintojen vertailu oli helppoa. Olut maksoi 1/2 litran tuopilliselta 2-4 €, paikasta riippuen.

Lasko: Tuoreen oloinen, vaikka pullossa. Kuivahko, tasaisen vahva humalointi, pilsmäinen. 2,9/4.

Toceno: Vaalea lager, maltainen, hieman kuiva, piristävä vaikka kevyt humalan ensipuraisu joka myös kestää kohtuullisesti, pilsmäinen. 2,9/4. (Myöhemmin meille selvisi, että toceno tarkoittaa hanaa...)

Union: Tavallinen lager, humalaa hieman enemmän (ehkä). 1,5/4

Ensimmäinen yöpyminen Park-hotellissa, kaupungin keskustassa, isossa 2 tähden hotellissa. Ilmastointiin ei tietenkään ole hotelli satsannut, niinpä Suomen alkukesän viileyteen tottuneina nukkuminen tuotti hivenen vaikeuksia, sillä hotellihuoneessa oli reippaasti yli 30 astetta lämmintä.

Park-hotellin aamiainen oli pettymys, vaaleata leipää ja makkaraa, ei paljon muuta. Leivät söimme ja se riitti. Sitten vain asemalle ostamaan junalippua Zagrebiin, mutta huonoksi onneksemme edellinen juna oli mennyt minuuttia aiemmin. Seuraava lähtisi vasta iltapäivällä, joten ehdimme sittenkin testaamaan Ljubljanan intialaisen ravintolan. Poikkeksellisesti söimme sisällä, ulkona oli nimittäin liian kuumaa vaikka varjoinen paikka olikin. Paahteisessa 36 asteessa alkaa jo olla muutama desimaali ellei peräti kokonainen astekin liikaa. Tuttuun tapaan tilasimme ruoan äärimmäisen tulisena, mutta sama tuttu tarina jatkui loppuun asti: ruoka oli varsin mieto. Pääruoan kastike, naan-leipä ja raitha olivat hyvää keskitasoa mutta kala oli sananmukaisesti kuivaa - ruoka kun oli valmistettu kuivatusta kalasta!

Ljubljana on kaunis pikkukaupunki. Oikealla Unionin ja Smilen oluet, kohtuullisen mauttomat lagerit.

Ljubljanan läpi virtaa Ljubljanica-joki, ja sen varrelle sijaitsee sadoittain viihtyisiä terasseja. Täällä osataan hyödyntää pitkä kesä, tuskin kukaan syö tai juo sisätiloissa. Turisteja on varmasti suuri osa porukasta, vaikkei nähtävyyksiäkään kaupungissa ylenmäärin ole.

Iltapäivällä pääsimme sitten jatkamaan matkaa junalla Zagrebiin. Matka kului mukavasti muutamassa tunnissa, kaunista ja vaihtelevaa mäki- ellei vuorimaastoa ihastellessa. Zagrebissa kovassa helteessä ei tarvinnut siirtyä kuin kilometri linja-autoasemalle, josta saimme liput muutaman tunnin päästä lähtevään Banja Lukan pikavuorobussiin. Maisemat olivat jo paljon tasaisempia kuin junamatkalla, laajoja peltoja, pieniä lehtimetsäsaarekkeita. Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan rajalla oli tie jostain syystä tukossa, niinpä bussi joutui kiertämään pitkän matkan maaseudun hiekkateita, joita ei traktoria isommille kulkuneuvoille ollut mitoitettu. Muutamalla pintanaarmulla ja parilla kaadetulla piha-aidalla kuitenkin selvittiin. Perillä Banja Lukassa oli jo yö, ja asema oli varsin syrjäisellä paikalla kaupungin keskustan ulkopuolella. Siellä oli kuitenkin muutamia matkustajia, mutta kukaan puhunut englantia. Löysimme sentään taksin, jolla sitten pääsimme Bosna hotelliin asti. Taksikuskikaan ei englantia puhunut, mutta ei tarvitsekaan, kyllä asiat aina elekielellä selviävät. Meillä ei ollut edes paikallista rahaa, joten annoimme kuskille kympin. Taisi olla aika reilusti, sillä saimme vielä hyvänyön toivotukset ihan kädenpuristusten kera.

Banja Luka. Oikealla kaupungin vesipuisto, jossa pääsi vähäksi aikaa hellettä pakoon.

Netti-esitteiden mukaan Bosna hotellissa olisi ilmastointi kaikissa huoneissa, mutta se osoittautui pelkäksi mainoskikaksi ellei sitten aukaistua ikkunaa lasketa ilmastoinniksi. Kolmen tähden hotelli oli tilava, jopa hieman mahtipontisenkin kookas. Lämpötila oli 35 asteen tuntumassa, ikkunan ollessa auki. Emme kokeilleet paljonko olisi ollut ilman. Mutta eihän lämmin luita riko, joten saamme herätä uuteen aamuun luut ehjinä.

Banja Luka on pieni kaupunki, mutta kahvilaterasseja on silti keskusta-alueen kadunvarret täynnä. Moni on ilmeisestikin auki vain kesäisin, sillä varastot ja jääkaapit olivat ulkona eikä sisätilossa näyttänyt olevan kuin asuinhuoneistoja. Oluet olivat edullisia, hintaa ei juuri euroa enempää tainnut olla.

Pari olutta testasimme:

Nektar Pivo: Banja Luka Pivara, tavallinen lager. 1,1/4

Jelen Pivo, 5,0 %: Maltainen lager, kevyesti ruohomainen. Hieman makea, mutta löytyy hieman humalaakin (kun vain löytää). 1,55/4

Lämpötila kohosi päivällä ennätyslukemiin, yli 35 asteeseen. Haaveena oli päästä jokeen viileentymään, mutta kuulimme mukavasta vesipuistosta ihan keskustassa. Sinne siis, ja nopeasti muutama tunti kuluikin vedessä vilvoitellessa. Kauan ei mennyt vesipuistosta lähdettäessä, kun oli iho jälleen märkänä hiestä.

Pari yötä vierähti hikoillessa Banja Lukassa ja oli aika siirtyä Zagrebiin, missä saatoimmekin levätä peräti 3 yötä. Sinne lähdimme heti aamusta ja iltapäivällä olimme jo perille. Tällä kertaa oli tiedossa parempi hotelli, peräti 4 tähden majapaikka sillä hinta oli antanut myöten. Onneksi, sillä näin pääsimme kolmeksi yöksi ilmastoituun hotellihuoneeseen karistamaan hikipisarat iholtamme. Se tuntui luksukselta, lisäksi sai nukuttua hyvin ja pitkään eikä iho ollut koko aikaa hiestä märkänä.

Oluet Banja Lukassa. Niistä saimmekin vauhtia jatkaa Zagrebiin. Oikealla kirkko Zagrebissa.

Lähdimme syömään Zagrebin ainoaan intialaiseen ravintolaan, Maharadjaan joka sijaitsee vanhassakaupungissa. Hotellin respatytön mukaan olisi kaupungissa ollut toinenkin, parempi intialainen ravintola mutta huhu osoittautui perättömäksi. Delhistä kotoisin oleva isäntä toivotti tervetulleeksi, ja oli ilahtunut kun kerroimme vierailleemme ja viihtyneemme hänen entisessä kotikaupungissaan. Ruoka oli hyvää keskitasoa, vaikkei listalta ihan mitä tahansa voinut valita, esim. kala oli loppu. Ruokajuomaksi vaaleat laagerit, eli:

Union: Vanha tuttu.

Smile: Raikas, tavallinen lager. Viileänä menee janojuomasta, mutta ei nautiskeluun. 1,55/4

Helsingistäkin tuttu kroatialainen raitiovaunu.

Zagreb vaikutti viihtyisältä suurkaupungilta, vaikkei se ihan miljoonakaupunki olekaan. Ihmiset ovat ystävällisiä, palvelu on kaikkialla hyvää. Raitiovaunuilla pääsee hienosti siirtymään paikasta toiseen, sillä raideverkosto on kattava ja ratikoita kulkee riittävän tiheään. Vanhakaupunki on hyvin kaunis ja se sijaitsee kaupungin pohjoisosissa etelärinteellä kohti pohjoisen kukkuloita. Vanhankaupungin kujat ovat täynnä kahvila-ravintola -terasseja, ihmiset osaavat nauttia kesästä. Mutta muuallakin keskustaasa on kauniita isoja puistoja vihreitä keitaita. Sava-joki virtaa hieman keskustan ulkopuolelta.

Zagrebin mielenkiintoisin olutkeidas on panimoravintola Medvedgrad. Sillä on useammassa paikassa terasseja, me löysimme lähimmän aivan hotellin vierestä, osoitteessa Bozidara Adzije 16. Hintataso oli euro tai pari tuopilliselta. Terassilla mukavaa ajankulua oli seurata lehmuksissa pesäänsä pitäviä hyönteisiä, joita kulki terassipöydälläkin kymmenittäin. Nämä ötökat kuljettivat aina toista tai kolmatta lajitoveriaan perässään. Jos joku tunnistaa lajin, niin palautetta otetaan vastaan!

Medvedgradin terassi.

Pivnica Medvedgrad

Mrki Medvjed: Semitumma, raikas, kohtuullisen hyvä humalointi, pitkä jälkimaku yllättää. 3,45/4

Crna Kraljica: Musta, kiinteä vahva vaahto. Tuhti humalointi hyvässä balanssissa vahvan mustan karamellimaltaisuuden kanssa. Vahvanmakuinen portteri. 3,55/4

Gricka Vjestica: Melko tumma, ei niin täyteläinen kuin mitä olettaisi, vahvan alkoholimainen. kevyt suklainen aromi, hedelmäisyyttä ja hieman makeutta. 3,15/4

Dva Klasa: Tuoreenoloinen, tyypillinen saksalainen vehnäolut mutta sisältää humalaa himpun enemmän. 3,45/4

Zlatni Medvjed: Mieto, vaalehko lager (3,8 %), jossa kuitenkin kohtuullisesti humalaa, tuore, hiivainen ja suodattamaton. 2,98/4

Nautittuamme maukkaat pienpanimo-oluet oli Zagrebilla vielä toinenkin valttikortti. Kauppakeskus Branimir centerissa (Branimirova 29) aivan rautatieaseman läheltä löytyy belgialainen ravintola Hopdevil. Se sijaitsee kellarikerroksessa, mutta siellä on mukavan viileää. Olutvaihtoehtoja löytyy pulloissa 115 kpl, hanassa oli saatavana Hopdevilin Belgiassa pantua tuoreolutta.

Hopdevil Blond 7,0 %: Vaalea, tuoreen oloinen, erittäin maltainen, hieman makea. Humalapaholainen on varastanut humalat, perkele! 3,05/4

Hopdevil Donker 7,0 %: Makea, tumma, vahva, erittäin maltainen. Kuin Velkoa, jossa hivenen enemmän humalaa ja reilusti enemmän alkoholin vahvuutta. Humalapaholainen on tässäkin oluessa vieraillut ja varastanut oluen sielun. 3,10/4

Hopdevilin ravintola sisältä ja sen omat herkut.

Gulden Draag: Makeahko, musta vahva luostariolut. 3,6/4.

Blanche d'Ardenne: Belgialaiseksi vehnäolueksi kovahko, ohrainen ilman tyypillisiä hedelmäisiä ja sikunamaisia aromeja. 2,5/4

Steen Brugge wit: Melko kirkas, omenamainen mutta muuten tyypilliset belgialaisen vehnäoluen tunnusmerkit puuttuvat. Hieman vetinen. 1,9/4

Wilson Stout, 5,2 %: Eukalyptusmainen, yskänlääkemäinen, sysimusta makeahko stout. Erikoinen. 3,35/4

Bacchus, 4,5 %: Marjamainen, hyvin tumma ellei lähes musta, sisältää myös vehnää. 3,3/4.

Branimir centerin kauppakeskuksessa Hopdevilin vieressä oli muitakin pubeja. Kävimme vielä parilla: Pan lager, 5,2 %: Nimikin kertoo hyvän ruoan ystävälle mistä on kyse. Vesihän on Nepalin kielellä 'pani'. 1,0/4.

Maharadjassa ruoka muuttui päivä päivältä tulisemmaksi, ja varmasti parin kuukauden päästä chiliä olisi jo ollut tarpeeksi. Mutta emme valita, hyvää ruokaa muuten ja mukavassa ympäristössä. Ravintolan edustan kukkaruukuissa kasvoi muuten chilintaimia.

Zagrebistakin löytyi sääasema.

Toiseksi viimeisenä päivänä oli enää jäljellä paluu Ljubljanaan. Tällä kertaa ajoissa, joten ennätimme intialaiseenkin syömään. Kamat vietiin tutuksi käyneeseen Park-hotelliin, eri huone kuin matkan alussa mutta sama rapea 32 asteen lämpötila. Kävelimme vielä kaupungin läpi ja kiivettiin Ljubljanan linnaan, joka sijaitsee aivan keskellä kylää korkean mäen päällä. Näköalat olivat hienot.

Ljubljanasta löytyi myös ilmanlaadun mittausasma. Oikealla näkymät Ljubljanan linnan huipulta.

Sunnuntaina viimeiset annokset intialaisessa ravintolassa ja pikkubussilla ajoissa kentälle. Finnair selvisi hyvin ruuhkista ja laskeutui yöllä Helsinki-Vantaalle etuajassa. Nopeasti muuttui 35 asteen helteet Suomen yön viileyteen; Vantaalla oli vain 9 astetta lämmintä. Se tuntui aluksi mukavalta, mutta vilunväreet iskivät kävellessämme yöajan huonojen yhteyksien takia Tikkurilasta kotiin.

Matkaan olimme tyytyväisiä ja suosittelemme erityisesti Zagrebia kaupunkilomakohteeksi, vaikkei sinne suoraan pääsekään lentäen.

Ylitappi Kauko ja Kati

P.S. Katso Kuvagalleriasta kaikki matkan kuvat!

Matkan säätiedot