Liechtenstein & Zurich 6.-11.11.2011

Zurichin Pyhän Pietarin kirkolla lienee maailman suurin kirkon kellotaulu.

Työmatkoilta kertyneitä ja vanhaksi meneviä ylityötunteja alkoi olla jo sen verran paljon, että oli aika lähteä vuoden toiseksi viimeiselle reissulle. Koska Liechtensteinissa en vielä ole käynyt, niin päätinpä lähteä sinne. Samalla pääsee käymään Zurichissäkin, jossa edellisestä vierailustani on aikaa kulunut nejännesvuosisata - aika siis päivittää tämänkin kaupungin näkymät muistin sopukoihin. Helpoin ja nopein tie Liechtensteiniin on nimittäin lentää Zurichiin ja jatkaa sieltä junalla sekä bussilla perille. Tälläinen matka ei ole kovin edullinen - Zurichiin et hullunhalpoja lentoja löydä, Sveitsi ja Liechtenstein ovat erittäin kalliita maita etkä esimerkiksi hotellihuonetta juuri alle satasella saa - monet hostellitkin sulkevat ovensa syksyn tullen.

Sunnuntai-ilta ja suora lento. Matkafiilikseen on vaikea päästä, kun on tottunut Euroopankin alueella lentämään yleensä Munchenin tai Frankfurtin kautta. Matkalla hotelliin näin erään pubin edustalla useita ambulansseja ja poliiseja, kaksi miestä viinapäissään tapelleet naamansa verille. Hetkonen. Olenkohan sittenkin vielä Suomessa?!

Hoteelliin asettuani lähdin vielä muutaman kilometrin kävelylenkille määränpäänä Steinfelsin panimoravintola. Steinfels on aito ravintolapanimo ja vieläpä keskustaa lähinnä oleva, eli Zurichissä käydessä ns. pakollinen vierailukohde.

Google Mapista printatut kartat veivät perille kuin itsestään. Paikka löytyi suhteellisen helposti, se sijaitsee uusvanhassa tehdashallissa, sisäänkäynti sisäpihalta pohjakerrokseen. Ravintola näyttää olevan erityisesti nuorison suosima siisti illanvietto- ja ruokailupaikka. Myöhemmin opin aikaa ja jalkoja säästävän hyppäämällä junalla päärautatieasemalta seuraavalle asemalle Hardbuckkiin, josta on enää parinsadan metrin kävelymatka.

Steinfelsin panimolaitteet ja maukkaat Pils ja Lager.

Steinfels Lager:
Vaalea, melko samea,kutkuttavasti humaloitu, täyteläinen ja maltaisa. 3,1/4

Steinfels Pils:
Raikas, kukkaisa, suodattamaton, hyvin humaloitu, ruohomainen, miellyttävän katkera, kevyesti sitruunainen, Tuoksu sitruunaisen hedelmäinen. 3,0/4

Baaritiskin tyttö kysyi uskallanko tosiaan ottaa vuodenaikaisoluen, ja vielä olenko ihan varma. Mutta sehän ei pelaa joka pelkää!

Steinfels Saison:
Talvimaustettu, suodattamaton puolitumma lager. Vahvasti anista, vähän kanelia. Yskänlääkemäiset yrtit vievät oluen sielulta huomion, tuskinpa tässä juuri humalaa onkaan. Muuten maltaisa ja tuhti. Joulumausteissa ei kieltämättä ole säästelty. 1,5/4

Steinfels Weizen:
Tyypillinen saksalaistyylinen suodattamaton vehnäolut. 3,4/4

Oluen kanssa jouduin tyytymään rasvaiseen ja mauttomaan Fish & Chipsiin, matkan varrella sijaineet intialaiset ravintolat (Curry palace, Way to India jne) olivat jo ovensa pistäneet kiinni. Mutta nyt pitäisi olla vararavintoa riittävästi jatkaa aikaisin aamulla kohti Liechtensteinia!

Liechtensteiniin pääsee kätevästi, junia lähtee Zurichin päärautatieasemalta tunnin välein Sargansiin. Sieltä lähtevät Liechteinsteinin paikallisbussit 10-30 minuutin välein Vaduziin joista osa jatkaa Schaaniin ja takaisin Sveitsin puolelle Buchiin. Matkan saa samalle lipulle, eikä junissa ainakaan 2.luokan vaunuissa ole paikkalippuja - voit vapaasti valita mieluisimman paikan. Juna oli vieläpä varsin tyhjä. Matka Sargansiin kesti alle tunnin ja sieltä paikallisbussilla reilu puoli tuntia Schaaniin, nopeata ja helppoa. Vaikka aamu Zurichissä valkeni sumuisena ja pilvisenä, niin pikkuhiljaa alkoi sään kirkastuessa näkyä komeat vuorimaisemat. Koko junamatkan ajan maisemat ovat hienoja, ensin Zurichin järvi, sitten Walensee ja lopuksi jylhää vuoristoa. Auringon lämmittäessä lämpötila jaksoi vielä kivuta 16 asteeseen, joten hotellissa ennätin hivenen aikaa ottaa aurinkoa huoneeni eteläparvekkeelta. Vuorien juurilla näkyi jo uhkaavasti levitä sumuhattaroita ja sumupilviä, mietin näkyisikö huomenna aurinkoa ollenkaan.

Liechtensteinin kauniita ja jylhiä maisemia. Oikealla Pyhän Laurentiuksen kirkko Schaanissa.

Liechtensteinin maisemat ovat kauniita. Maa sijaitsee Reinin joen jokilaaksossa, mutta Sveitsin välinen raja kulkee keskellä jokea. Päätien varrella sijaitsevat niin pääkaupunki Vaduz kuin muutaman kilometrin päässä maan suurin kaupunki Schaan. Halvimman (vai pitäiskö sanoa vähiten kalliin) hotellin löysin juuri Schaanista.

Tässä pikkuvaltiossa ei hyvää ruokaa saa, intialaisia saati nepalilaisia en löytänyt ensimmäistäkään. Itse asiassa Schaanin ruokapaikat rajoittuvat lähinnä pariin kahvilaan ja hotellien ravintoloihin. Niinpä minulle riitti 10 euron hintainen juusto-sandwitch bussiaseman kahvilassa. Jäipähän hyvin aikaa tärkeämmälle asialle eli Liechtenstein Brauhausiin. Se on kuulemma perustettu muutama vuosi sitten, enkä varmaa tietoa löytänyt siitä, onko kyseessä panimoravintola vai pienpanimo. Se selvisi pian, sillä pelkän osoitetiedon perusteella se oli helppo löytää näin pienestä kaupungista. Kaupungista vain alas kohti peltolaaksoa ja muutaman sadan metrin päästä olet perillä.

Eipä ollut panimoravintola, pikkuisen teollisuusalueen pikkuinen tehdasrakennus jonka vieressä parkkeerattu Liechtenstein Brauhaus -logoilla varustettu pakettiauto. Mutta ei hätää - aivan vieressä oli Damage -niminen pubi jossa koristeli Liechtenstein valomainos. Se avattaisiin vasta illalla, joten oli aikaa tutustua kylään.

Iltapalalle lähdin sitten Damage pubiin. Täällä nautittuna voi olutta luonnehtia lähiolueksi, kun etäisyyttä panimoon on vajaan kivenheiton verran. Pubissa tuntui olevan vakioasiakaskuntaa jotka juttelivat paikan isännän kanssa. Muuten viihtyisä paikka, mutta kun tämä Euroopan rikkain kolkka on vielä niin takapajuista että sallivat tupakanpolton ravintoloissa! Eipä se raha ja rikkaus näytä kaikkea sivistystä tuovan. Savuisessa ympäristössä en viitsinyt ottaa kuin kaksi olutta, maku- ja hajuaistin turtuessa alkaa jo olutkin maistua savulta.

Liechtensteiner Brauhaus Krona:
Maltainen, suodattamaton, kohtuullisesti humaloitu, hieman makea, tasapainoinen - kuin paranneltu versio Hellesistä. 2,0 /4

Liechtensteiner Brauhaus Weizen:
Ruismaisen vahva, suodattamaton puolitumma saksalaistyylinen vehnäolut. Vaahto ei kovin kestävä. 3,3/4

Damage Pubissa oli muitakin mallasjuomia tarjolla panimonaapurin tuotteiden lisäksi. Nämä olivat ilmeisesti valittu makuaistin nollaamiseksi Liechtenstenerin oluiden maistelemissessioissa. Näkyvimmin esillä oli nimittäin Lapin Kulta, ja tämän enemmän tai vähemmän tarkkoja kopioita (mm. Heineken, Corona, Becks, VB).

Liechtensteiner Brauhaus panimo ja oluet Damage-pubissa.

Koska Schaanista ei kunnon ruokaa saa, lähdin bussilla Vaduziin. Siellä hetken kierreltyäni löysin ravintolakujan terasseineen, ja aurinkoisena iltapäivänä moni söikin ulkona. Niin päätin minäkin tehdä, mutta pizzaa kummempaa ei täällä (ainakaan eettinen kuluttaja) saa. Ruokajuomana oli tilaisuus ottaa paikallisen panimon tuotteita. Olutlistassa oli mainittu vain panimon nimi, ei oluttyyppiä tai edes merkkiä. Mutta kysyvälle vastataan, niinpä sain tietää että se on olutta ja tarkennoksena pullo-olutta. Kun utelin enemmän, oli tyttö jo ihan ymmällään. Olut kuin olut!

Liechtensteiner Brauhaus Helles 5,0 %:
Melko miedosti humaloitu vaalea ja kirkas lager. Panimon musta lammas eli läpinäkyvä olut. 1,4/4

Tästä oluesta oli viimeinenkin makunautinto tukahdutettu tarjoamalla se Carlsberg-tuopista. Tämän tuo tyttö teki varmaan tahallaan!

Pari päivää Liechtensteinissa kului mukavasti. Sää oli vuodenaikaan nähden ihanteellinen, yöllä lämpötila nollassa ja iltapäivällä +16, yöt ja aamut sankassa sumussa mutta keski- ja iltapäivän aikaan aurinkoista. Auringonpaisteessa jatkoin sitten tuttua reittiä takaisin Zurichiin Sargansin kautta.

Zurichissäkin oli - toisin kuin siellä viettämänäni ensimmäisenä päivänä - kaunis auringonpaiste ja kaupunkilaiset istuivat terasseilla kahvilla lyhythihaisissa paidoissa. Liityin heidän joukkoonsa nauttimaan auringosta. Myös maisemia sopi ihailla, sillä kirkas auringonpaiste sai kaupungin ruskan näyttämään erityisen upealta.

Tällä kertaa päätin ehtiä syömään hyvää eli intialaista ruokaa. Niinpä ennen siestaa Way to Indiaan, ja listalta tulinen Fish Windaloo. Intialaisen hyvin maustetun ruoan kanssa sopii vehnäoluen jälkeen parhaiten tavallinen vaalea lager. Niinpä valintani osui juomalistalta kohtaan:

Feldschlössen lager:
Peruskalja, hivenen maltaan makeutta, ei muuta. 1,1/4.

Tällä kertaa olisi sopinut paremmin vaikkapa tiukasti humaloitu IPA sillä Windaloo oli miedoin ikinä syömäni. Jo kastikkeen väri (harmaa) kertoi, että oleellisin osa windaloosta oli jäänyt puuttumaan. Onneksi olin chilinpuutteeseeni ostanut muuan etnisestä liikkeestä vihreätä tuorechiliä ja sen avulla sain aterian syötyä.

Illalla auringonlasku toi kaupunkiin sumun ja sumupilven ja lämpötilakin laski +6 asteeseen. Ohjelmassa oli vielä Turbinen Bräu sekä Zurich Airport Beer. Turbinen Bräu on pikkupanimo, joka sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Tiedossani oli vain osoite josta lähdin sitä etsimään. Ensin junalla Hardbuckiin, sieltä kävellen pari kilometriä ja loppu ratikka kakkosella ja oletkin jo perillä. Panimon ohitse kulkee helposti, se on uusitussa tehdasrakennuksessa alakerrassa, pääsee sivukujalta sisään. Olisi kenties muuten jäänyt löytymättä mutta varaston ulko-oven edessä istui nuorisoa juomassa näitä hienoja oluita. Menin sitten vain ovesta sisään ja sieltä paljastui siisti myymälä, pulloista kaikenmaailman rekvisiittaan. Kaikkiaan oluita olisi ollut viisi, mutta kun aika alkoi jo loppua niin luovuin kahdesta, lagerista ja jostain inkivääri-hunaja -oluesta ja tempasin hotelliin iltapalaksi seuraavat:

Turbinen Bräu Record:
Kastanjanruskeanpunainen, miellyttävän paahtunut, kahvimainen, maltainen amber. Kevyesti suklainen, kohtuullinen humalointi. 3,4/4

Turbinen Bräu Start:
Suodattamaton vaalea saksalaistyylinen venhäolut, lajityypillinen. 3,4/4

Turbinen Bräu Club:
Vaaleahko, suodattamaton, hiivainen, sikunamainen, erittäin vahvasti humaloitu Indian Pale Ale. 3,5/4.

Turbinen Brau panimo ja panimon oluet Record, Start ja Club.

Ensimmäisen aurinkoisen Zurichin päivän jälkeen öinen sumupilvi ei enää jaksanut loppusyksyn vähäisellä auringonsäteilyllä hälvetä. Niinpä lämpötila oli viimeiset vuorokaudet yötä päivää +5 asteen tuntumassa. Kaupunkilaisten pukeutuminen muuttui lyhythihaisista paidoista toppatakkeihin.

Kävin katsomassa Zurichin nähtävyyksiä, vanhan kaupungin, Zurich järven sekä Grossmunsterin, Fraumunsterin sekä Pietarin kirkon.

Zurichin lentokentällä piti tietojeni mukaan olla Zurich Airport Beer (ZAB), joidenkin tietojen mukaan panimoravintola. Netistä olin kaksi keskenään ristiriitaista sijaintitietoa löytänyt. Näitä lähdin toiseksi viimeisenä iltana etsimään. Heti osoittautui että sijainnit eivät olleet ristiriitaisia, ne olivat nimittäin molemmat väärin. Muutaman kilometrin lentokentän alueella tallanneena alkoi jo toivo loppua, kukaan ei ollut edes kuullut tälläisestä panimosta. Hieman lisätietoa saaneena tunkeuduin lentoaseman operaatiokeskuksen kerrostaloon, jossa sitten valaistuin. Paikallisen henklilöstöravintolan Airbornen ovenpielessä oli Zurich Airport Beerin logot! Talossa oli vain muutama ovi enää auki, lounasravintola oli suljettu jo tunteja sitten. Mutta toivo alkoi elää uudestaan, nimittäin liikennelentokeskuksen talossa olisi Spuntino Bar, josta myös lentokentän panimon olutta saisi. Rakennuksen ala-aulaan oli vapaa pääsy, mutta baari oli juuri suljettu. Itse asiassa olut valmistetaan jossain ihan muualla ja sitä saa näistä kahden ravintolan lisäksi vielä yhdestä paikasta kaukana lentoasemasta.

Viimeisenä päivänä ennen iltakonetta kulutin aikaani kylmän sumuista kaupunkia kierrellen. Ohjelmassa oli vielä pari olutpaikkaa, mutta ensin ruokailu sillä siten jaksaa juodakin enemmän. Aamupäivällä ihmettelin kaupungilla kumman kirjavaa porukkaa joita kulki kohti vanhaa kaupunkia. Lähdin seuraamaan heitä, ja joka kadulta heitä tuli lisää. Eräällä aukiolla jäin seuraamaan juhlatuulella olevia sinisiksi, punaisiksi ja ties minkä värisiksi pukeutuneita ja maalattuja kaupunkilaisia. Jokaisen värisellä oli oma ryhmänsä ja soittimensa. Eihän tässä enää kiire syömään olekaan. Ihmettelin päivämäärää, tavallinen arki eikä mikään pyhäpäivä mutta Vapunvietonko sveitsiläiset ovat keksineet pitää kahdesti vuodessa? Riemu yltyi ja musiikki alkoi soida kello 11.11.11 josta vihdoin hidasälyisenä tajusin yhteyden päivämäärään (11.11.11)!

Juhlintaa kaupungilla.

Pitkään olin kiertänyt, ja vieläpä lukuisia kertoja, Brasserie Federalin Zurichin päärautatieasemalla. Vaikka ulkona oli miellyttävä terassi ja iltaisin paljon väkeä mielenkiintoisten oluiden kera, niin aina oli ollut matka jonnekin muualle. Opin ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan eikä rautatieasemaa edemmäs oluelle, ainakaan Zurichissä. Viimeisenä päivänä täätin siellä pistäytyä aikaa viettämään ja syömäänkin. Yllätys oli suuri kun avasin ruokalistan: se oli täynnä pienpanimo-oluita! Ja mikä parasta, sai tyylikkään 7 oluen maistajaissetin, 7 x 0,1 litran laseissa. Olutmarinoidun ahvenen kanssa maistui seuraavat oluet:

Haldengut Helles:
Maltaisa, täyteläinen, vaalea, humalaa varsin niukasti. 1,5/4

Ittinger Klosterbräu:
Vaaleahko. hieman kuparinruskea, täyteläinen, vahvan makuinen lager, kohtalainen humalointi, tasapainoinen. 2,4/4

Brauhaus Schwarz:
Vaalea, täyteläinen, maltaisa, kohtuullisesti humaloitu lager. 2,1/4

Calanda Zwickel:
Vaalea, pilsmäisen rapsakka humalointi. 2,9/4

Gastbier:
Tumma, tuore, makeahko, paahtunut, maltainen, täyteläinen, hedelmäinen, kevyesti lakritsainen. 3,4/4

Appenzellar Reisbier:
Vaalea, maltaisa, täyteläinen, hedelmäinen, vahva, sitruunaisen raikas. 3,4/4

Haldenkrone Premium:
pilsmäinen, vaalea, kuiva, pitkä jälkimaku tuhdilla humalalla. 3,3/4

Vasemmalla lounas Brasserie Federalissa ja oikealla Zurich Airport Beer'n Brown Ale.

Ennen koneenlähtöä vierailin sitten vielä lentokentän Liikennelentokeskuksen Spuntino Baarissa. Ja Zabbiahan sieltä sai, olisi ollut valittavana Lager ja Brown Ale. Valitsin jälkimmäisen - kahta ei enää olisi ennättänyt juoda.

Zurich Airport Beer Brown Ale 4,8 %:
Tummanruskea, maltainen, tukeva, vahva, miellyttävästi humaloitu, kevyesti karamellimainen. Vaahto katoaa kuitenkin nopeasti. 3,25/4

Iltakoneella kotiin jonne ennätin jo hyvissä ajoin ennen keskiyötä. Sitten vain seuraavaa Pienet Maat - Suuret Oluet reissua suunnittelemaan! (San Marino)

Ylitappi Kauko

PS. Katso kaikki matkakuvat Albumista: ZURICH-LIEHCTENSTEIN