Pääkohteena oli kulttuurielämyksien metsästys. Olutkulttuuria parhaimmillaan edusti Fifth Ocean Live Beer'n vehnäoluet Ho Chi Minh Cityssä.

Vuoden loppupuolella koittaa vääjäämättä aika, jolloin väsytetään itsensä tainnoksiin shoppailulla. Sitten pistetään koko Suomi kiinni ja ihmiset eristäytyvät neljän seinän sisään. Onneksi tälläistä on vain Suomessa ja siitä pääsee siten helposti eroon. Tällä kertaa pakenimme vähän pidemmälle; tarkoituksena on ensin lentää Bangkokin kautta Kambodzan Phnom Penhiin, jatkaa sieltä bussilla Vietnamin Ho Chi Minh Cityyn ja sieltä sitten takaisin Etelä-Korean Soulin kautta Helsinkiin. Kambodzaan olimme varanneet aikaa 6 päivää, loput pääosin Vietnamiin.

Aatonaattona Finnairin suora iltapäivälento Bangkokiin. Matkalla toivotettiin noin 23 kertaa hyvää joulua ja 4 eri kielellä. Jouluateriana kumiperunoita tomaattikastikkeella. Tämä kilpailee jo melkoisen tasaväkisesti mauttomimman lentokoneaterian kilpailussa Ukraine Internationalin kanssa. Vannoimme, että ensi kerralla lennämme mannertenväliset reitit Lufthansalla. Pari pitkää lentoa täytyy sitä ennen vielä lusia Finnairilla...

Ajattelimme että olimme päässeet joulusta viimein eroon odottaessamme Bangkok Airwaysin lentoa Bangkokissa. Mutta mitä vielä, eikös nekin soittaneet joululauluja lentokonessa.

Aamulla saavuimme Bangkokiin, väsyneinä emme jaksaneet lähteä kaupungille vaikka jatkolentoon oli 6 tuntia aikaa. Iltapäivällä Bangkok Airin kyydissä saavuimme Kambodzan pääkaupunkiin, Phnom Peniin. Viisumit sai nopeasti kentältä, 25 rahaa maksoi oli ne sitten euroja tai dollareita. Sää oli kuten aina tähän aikaan vuodesta, mukavan lämmin eli runsaat +30 astetta.

Rahayksikkö on täällä melkoisen iso ja miljonääriksi pääsee helposti. Maassa käytetään paikallista valuuttaa, Rieliä, pikkuostoksissa ja vähänkin isommissa dollareita. Kannattaa pitää mukana kumpiakin, sillä maa on edullinen. Esimerkiksi ravintolassa syö ja juo hyvin yhdellä eurolla.

Phnom Penhin nähtävyyksiä: Itsenäisyyden monumentti sekä Kansallismuseo.

Phnom Penh on oluenystävän kaupunki. Ensimmäiseksi vierailu panimoravintola Man Han Lou'ssa, joka valmistaa 8 eri olutta. Sinne on muutaman kilometrin matka Itsenäisyyden monumentilta, eli voi joko kävellä tai mennä riksalla. Tulimme ravintolaan hieman etuajassa, se avataan vasta kuuden aikaan illalla. Odotimme terassilla istuen. Kun avaamisen aika koitti, kuulimme ikävän uutisen: kaikki oluet olivat loppu, mutta ei hätää: seuraavat satsit valmistuvat kuukauden päästä! Otimme sitten kambodzalaiset Angkorin ja ABC-stoutin. Tarjoilijatyttö oli hyvin ystävällinen, kävi monta kertaa jääkulhon kanssa kyselemässä haluammeko oluen kanssa jäitä. No, ruoka oli sentään erinomaista. Kambodzalaisia erikoisuuksia, mm. friteerattuja toukkia ja skorpioneja löytyi listalta. Tällä kertaa tyydyimme kuitenkin mereneläviin, joita ravintolassa oli paljon ja erilaisia.

ABC (Archipelago Brewery Company) Extra Stout:
Brewed and Canned by Cambodia Brewery Limited under license from Asia Pacific Brewers (singapore). Vahva salmiakkimainen ja lakritsimainen mutta suhteellisen kuiva Imperial Stout. Hyvin paahtunut ja maltainen. 3,1/4

Angkor Premium Beer (Angkor Brewery):
Tavallinen vaalea mauton lager. 1,0/4

Sananmukaisesti vesiperän vedettyämme siirryimme toiseen, ihan Itsenäisyyden monumentin lähellä sijaitsevaan saksalaistyyliseen panimoravintolaan, Munchen Beer Restaurant'iin. Isolla ja viihtyisällä terassilla tilasimme paikan ainoat omat oluet, Gold'n ja Stoutin, ilman jäitä. Tämä pelasti Phnom Penhin maineen panimoravintolakaupunkina, sillä muissa emme sitten vierailleetkaan.

Man Han Lou panimoravintolassa jouduimme tyytymään Angkorin bulkkilageriin ja ABC-Stoutiin.

Munchen Beer Restaurant

Stout
Suklainen, lakritsimainen, hieman salmiakkimainen, makea ja vahva Imperial Stout. 3,3/4

Gold
Suodattamaton tuore saksalaistyylinen vehnäolut. Ei kovin runsasmakuinen vaan miedompi, hivenen vetinen. 2,5/4

Vaikka muuten söimme paikallisissa terassi- ja katuravintoloissa, poikkesimme kerran aivan lähistöllä sijaitsevaan intialaiseen ravintolaan. Kunnollista eli nepalilaista ruokaa täältä ei saa mutta intialainenhan menee korvikkeena. Ja hyvänä korvikkeena menikin, tosin hintataso oli paikallisiin ravintoloihin nähden hyvin korkea, liki 10-kertainen, mutta halvempi toki kuin länsimaissa. Lieneekö liikemiesten ja rikkaiden paikallisten varassa elävä, mene ja tiedä. Intialainen henkilökunta kyseli ihmeissään, olemmeko käyneet Intiassa kun tervehdimme ja kiitimme hindiksi.

Angkor Extra Stout.

Muista paikallisista olutkulttuurin edustajista mainittakoon:

Angkor Extra Stout 8 % (Angkor Brewery)
Kuivahko, vahva imperial stoutlakritsimainen, salmiakkimainen, kahvimainen, hieman kuten ABC stout. 3,2/4

Cambodia Lager (Khmer Brewery)
Tästä ei tarvinne sanoa mitään, bulkkia mikä bulkkia. 1,0/4.

Kaupungissa ei julkinen liikenne toimi, koska kaikki kulkevat omilla mopoillaan tai moottoripyörillään. Moporiksoja on toki myös runsaasti, ilman kyytiä et täällä takuulla jää.

Phnom Penhissä puhutaan vaihtelevasti englantia, mutta yllättäen esimerkiksi eurooppalaistyylisessä panimoravintolassa sen taito rajoittui vain muutamaan sanaan. Paljon ei auttanut meidänkään kielipää, sillä osaamme vain yhden sanan kamdodzaa (An kon). Sen sijaan vanhempi väki puhui ranskaa, jolla sitten sai asiat hoidettua.

Phnom Penh oli mukava kaupunki mutta 5 päivän jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Kaupungista jäi mieleen eteläiselle Aasialle tyypillinen kaoottinen liikenne sekä eräs pikku matelija, joka puistossa tipahti puusta jalkojeni juurelle. Bussilippuja saa ostaa matkatoimistoista ja niitä on paljon. Myös hotelleista on mahdollista ostaa ja näin mekin teimme. Yhdeltä hengeltä Phnom Penhistä Vietnamin Ho Chi Minh Cityyn maksoi De Luxe bussilla noin 8 euroa. De Luxe tarkoittaa, että bussista löytyy vessa, ilmastointi toimii ainakin jotenkuten ja bussiemäntä puhuu englantia (jotenkuten). Lipun hintaan sisältyi nouto hotellilta pikavuorobussi lähtöpaikkaan (keskitettyä linja-autoasemaa ei Phnom Penhissä ole). Lähes täyteen ahdettu Mekong Expressin bussi starttasi aikataulun mukaisesti.

Riisivainioita bussimatkan varrella sekä yksi kymmenistä Ho Chi Minhin ja Phnom Penhin väliä ajavista pikavuorobusseista.

Bussimatka kesti tasan 6 tuntia ja rajamuodollisuudet sujuivat jouhevasti.Iltapäivällä olimme jo Saigonissa perillä. Ensimmäinen asia johon täällä kiinnittää huomionsa on varmasti moottoripyörät. Niitä on kaupungissa 5 miljoonaa. Isojen teiden ylittäminen tuntui aluksi hankalalta, mutta liikennekäyttäytymisen Afrikka-Aasia moodin kun viritti ääriasentoon, niin johan se sujuikin kuin lasten leikki. Jos jäät odottamaan vuoroasi niin saat odottaa vähintään aamuyöhön asti. Ideana on lähteä vain ylittämään määrätietoisesti, vakionopeudella ja välttäen kaikkia yllättäviä liikkeitä - kyllä sinua väistetään. Jos moottoripyörä väistää vain senttien päästä, ei pidä hätkähtää. Toisaalta kaupungin kaoottisessa liikenteessä moottoripyöräonnettomuudet vaativat keskimäärin 5 kuolonuhria joka päivä. Mutta sitä ei kannata miettiä tietä ylittäessä :)

Vietnamin taksisuharit tuntuvat olevan pahempia bandiittoja kuin missään muualla. Vaikka hinta on sovittu etukäteen tai mennään virallisella taksilla mittari päällä, et voi siltikään olla varma lopputuloksesta. Kannattaa neuvotella kaikki mikä taksikyydin hintaan kuuluu, ja jos kuski teeskentelee ettei osaa englantia niin sitten mittarilla (jota kannattaa seurata, se saattaa raksuttaa jopa 7-10 kertaa liian nopeasti). Eri matkaoppaissa neuvotaan käyttämään vain tiettyjä taksifrmoja (MaiLinh, VinaSun), eikä missään tapauksessa niiden kopioita (esim. MaiLin, VinaSan). Mutta silloinkin kannattaa olla tarkkana, vaikka huijareita on vähemmän kuin näiden kopioissa.

Kävelimme ensimmäisenä iltana 4 kilometrin päässä sijaitsevaan panimoravintolaan, Hoa Vien'iin. Sen löytyminen oli hieman vaikeaa, vaikka kartat olimmekin printanneet. Neuvoa kysyen löytyi sitten panimoravintolan sähköauto, joka kuljetti kadulta ravintolaan tulevat asiakkaat viimeiset 100 metriä perille asti. Hoa Vien valmisti kahta eri olutta:

Hoa Vien Black
Hyvin tuore, hiivainen, suodattamaton, erittäin täyteläinen ja maltaisa, hieman hapan, kuiva, karamellimainen 3,4/4

Hoa Vien Yellow
Pils'mäinen, hyvin tuore, hiivainen, maltaisa ja täyteläinen, suodattamaton lager. Kuivahko, miellyttävä humalointi. 3,4/4

Hoa Vienissä myös ruoka on maittavaa. Vaikkei paikka ihan pikkuinen ole, niin se oli molemmilla vierailukerroillamme muutamaa paikkaa vaille täysi. Ei sinänsä ihme, hyvän oluen ja hyvän ruoan liitto on monessa maassa harvinaista herkkua. Olisi Suomessakin ihan tervetullut ilmiö.

Täällä on tapana tunkea jäätä joka paikkaan. OK, aamukahvi, tee ja limpparit vielä menettelevät mutta että olueenkin. Panimoravintola Hoa Vienissä oli sekin hyvä puoli, että oluen sai aina ilman jäitä, eikä jäätä tultu edes tyrkyttämään.

Panimoravintola Hoa Vien ja sen oluet, Black ja Yellow.

Yhtenä päivänä vähän ennen vuodenvaihdetta huomasimme eräässä puistossa pienen panimon. Kyseessä oli Moskovalainen panimoravintola joka on laajentanut Saigoniin eli
Fifth Ocean Live Beer:
Tarjoiltiin jääkylmänä, puolitumma, rukiinen, maltaisa saksalaistyylinen vehnäolut. 3,5/4

Vajaa viikko vierahti enemmän tai vähemmän hikoillen suurkaupungeissa. Meren rantaan ei Ho Chi Minh Citystä ole kuin muutama kymmen kilometriä. Nyt on aika käydä karistamassa hikipisarat Etelä-Kiinan mereen. Siispä kantosiipialuksella Vung Tau'hun jossa lomamme loppuosa tulisi pääosin vierähtämään. Turisteilta lippu maksaa noin 8 euroa ja matkaan menee 80 minuuttia.

Vung Tau on Etelä-Kiinan mereen kurkottavalla niemellä, ja hiekkarannat ovat pitkiä. Hotellimme oli kyläkeskustasta 8 km päässä ja paikka oli varsin autio. Hienoja ja moderneja viittä vaille valmiita toimisto- ja näyttelyrakennuksia oli ympärillä lukuisia, mutta ilmeisesti taantuman takia jääneet niinsanotusti vaiheeseen. Ihmisiäkin oli vähän, hotellimme pääasiallisia asiakkaita olivat korealaiset turistit sekä paikalliset häävieraat, mutta hotellihuoneiden täyttöaste ei kovin korkea ollut.

Keskusta oli hivenen vilkkaampi. Joitakin australialaisia ja venäläisiä turistejakin näkyi. Mutta ei oluen ystävää ole täällä kokonaan unohdettu. Läheltä kantosiipialusten satamaa löytyi Tommy's Pub, josta sai meille jo tutuksi tulleen Hoa Vien'in maukkaita pienpanimo-oluita. Nautimme Blackin ja Yellow'n. Jos muuten tilaat täällä ison oluen, niin se myös on iso: Hoa Vien pullottaa 2 litran patenttikorkillisiin pulloihin. Muut oluet ovatkin tavanomaisia lagereita, vietnamilaisia ja australialaisia.

Toinen olutmahdollisuus on kauempana, mutta aivan uimarannan kupeessa oleva Bavarian Beer Garden josta saa hyvän ruoan kanssa hyvää saksalaista vehnäolutta, Hofbräuhausia.

Vung Tau'n hiekkarantaa ja Jeesus-patsas.

Hiekkaranta hotellimme lähellä oli varsin monipuolinen; hiekkaa, muovia, pulloja, ruoantähteitä. Aurinkotuolit vain puuttuivat. Mielenkiintoinen piirre olivat myös aaverapujen asuttamat metropolit. Hiekkarannalla kulkiessa edestä pakeni sadoittain aaverapuja kotikoloihinsa. Ranta oli täynnä pieniä papanoita, jotka syntyvät aaverapu kaivaessa kotikoloaan. Mutta hiekkarannalla ei paljon muuta tekemistä olekaan kuin aaverapujen seuraaminen...

Päätimme lähteä päivää aikaisemmin takaisin Ho Chi Minhiin, jossa saisimme viettää yön rauhassa ennen paluulentoa. Ehdimme vielä kerran syömään ja juomaan Hoa Vieniin. Mopo- ja moottoripyöräliikennettä olinkin jo kaivannut!

Edellämainituista oluista tuli vielä kuriositeetin vuoksi testattua Saigon Export (Saigon Beer Company), Sagota Beer ja 333 (ba-ba-ba, 5,3 % Sabeco Saigon Beer Company). Eipä niistä oluina juuri kannata puhua, arvosanaksi saivat kaikki 1,0/4. Lapin kultaa saa Suomestakin.

Paluulento Soulin kautta Helsinkiin lähtisi vasta keskiyöllä joten kiirettä ei ollut. Tällä matkalla olivat taksit onnistuneet kahdesti meitä huijamaan, joten maksoimme takaisin tekemällä pidemmätkin matkat kävellen. Lentokentälle pääsee parhaiten bussilla 152, se kulkee noin 10 minuutin välein ja maksaa muutaman sentin. Lentokentälle tulimme aikaisin, sillä paikallisbussi lopettaa liikennöinnin vähän iltakuuden jälkeen.

Ho Chi Minhin pilvenpiirtäjiä ja moottoripyöräliikennettä.

Paluumatkamme oli pitkä. Halvimman matkan oli saanut Etelä-Korean kautta. Ensin Vietnam Airlinesillä 5 tuntia Souliin, siellä odotusta 5 tuntia ja sitten päälle Finnairin 10-tuntinen suora lento Helsinkiin.

Soulissa käväisimme ajankuluksi myös ulkona haukkaamassa happea. Pitkään ei kadulla kuitenkaan viihtynyt, siitä piti huolen varustuksemme: lyhythihainen paita ja sandaalit ilman sukkia. Lämpötila oli -5 astetta ja maassa lumipeite. Mutta saipahan tällä matkalla netottua 3 maapistettä!

Vietnamin ja Kambodzan säästä sen verran, että aurinko paistoi joka päivä ja maksimilämpötila oli 31-33 astetta ja minimilämpötila oli 20-23 astetta. Vung Taussa oli kuitenkin tasaisempaa, päivällä 30 ja yöllä 25 astetta.

Terveisin Ylitappi Kauko ja Kati

PS. Katso kaikki matkakuvat Albumista Kambodza-Vietnam!