Istanbulin matkaraportti 23.-26.1.2009

Sultanahmedin komea moskeija.

Korkealla olleet lentolippujen hinnat alkoivat öljyn hinnan myötä pudota kesän huippulukemista, ja houkuttelevia tarjouksia sateli niin lentoyhtiöltä kuin matkatoimistoltakin. Area tiputti ensimmäisenä Istanbulin 4 päivän lento+hotelli -matkan samalle tasolle kuin lentoyhtiöt tarjosivat pelkkää lentolipun hintaa ja kun kyseessä oli vielä 3-4 tähden hotelli, niin syöttiin oli pakko tarttua. Tosin vähän tämän jälkeen Air Baltic laski lentolippujen hintaa merkittävästi myös nettimyymälässään. Arean lentoyhtiönä tarjouspaketissa toimi myös Air Baltic, Helsinki-Riika ja Riika-Istanbul reittilennoillaan.

Tiesimme että Istanbulissa oli jo koittanut kevät, ja lämpötilatkin nousseet 10-15 asteen välille. Näin ollen en turhaan viitsinyt takkia ottaa matkaan, sillä lentokentällehän pääsee yhdellä bussinvaihdolla. Eikä kylmä tullutkaan kuin vasta Air Balticin F50 potkuriturbiinikoneessa jossa lentoemännätkin odottivat paksuissa toppatakeissaan. Nopeasti kone kuitenkin lämpeni eikä Riikassakaan kovin kylmää ollut. Lyhyen odottelun jälkeen pääsimme jo isompaan ja mukavampaan B737 koneeseen kohti Istanbulia.

Modernit pikaraitiovaunut ovat kätevä ja nopea tapa matkustaa Istanbulissa. Oikealla Gulhane puisto talviasussaan.

Perillä Istanbulissa odottelikin keväinen ja vaihteleva sää. Metrolla suoraan Lentoasemalta Topkapin alueelle, helppoa. Hotellin löytäminen ei sitten ollutkaan yhtä helppoa, sillä muuten niin luotettava Google Maps oli tehnyt pienen käytännön pilan. Löytyi se hotelli siitä huolimatta, eikä neuvoakaan kysytty kuin kerran. Koska matkaa oli tehty koko päivä eivätkä halpalentoyhtiöt ruokaa tarjoile, ainakaan hyvää, niin oli turvauduttava paikalliseen ravintolaan - kunnollista intialaista ruokaa emme jaksaneet lähteä etsimään. Mutta loppujen lopuksi turkkilainenkin ruoka on ihan kunnollista, jos ei mitään huippua, niin toki kertaluokkia maukkaampaa kuin kotimainen.

Hotelli oli hintaansa nähden huippuluokkaa. Ilmeisesti sesonkikauden ulkopuolella hintaa lasketaan tai sitten lamapeikko oli vain puraissut sievoisen siivun hinnasta pois. Ikkunasta oli mukavat näköalat ja aamiainen tarjottiin ylellisesti uima-altaan äärellä. Hotellihuone oli hiljainen, ei edes katuliikenteen melu kantautunut seinien sisäpuolelle. Vain auringonnousun kuulimme, sen tiedotti ystävällisesti viereinen minareetti, reilusti etuajassa ja toki maksimivolyymillä.

Fanituotteita myynnissä jalkapallo-ottelun alla.

Ensimmäisenä aamuna oli luonnollisesti ensitöinä intialaisen ravintolan ja panimoravintolan etsiminen. Nämä sijaitsivat melko lähellä toisiaan Macka parkin itäpuolella. Ensin siis pikaratikalla Pazzartekken pysäkiltä keskustan läpi päättärille, Kabatasiin. Sieltä olisi enää parin kilometrin kävelymatka. Tiet eivät vieneet kovin suoraan, matkan varrella välillä neuvoa kysellen törmättiin niin suomalaiseen seurakuntansa pastoriin kuin baltimorelaiseen Lauttasaaressa asuneeseen kollegaansa. Pian löytyi Tandoori Istanbul. Tulimme kesken rukoushetken, mutta emme toivottavasti olleet häiriöksi. Henkilökunta oli turkkilaista, eikä ruokakaan siten tulista ollut vaikka sellaista pyydettiin. Maistuvaa silti, ja saimmepahan jälkiruoaksi kokin ja koko ravintolan ihkaensimmäiset intialaiset kahvit. Täälläkin käsite "intialainen kahvi" on tuntematon, Intiassahan juodaan teetä...

Joukko nuoria puki kadunvarsien puiden rungoille koristeellisia kankaita.

Pienen ruoansulattelukävelykierroksen jälkeen olikin jälkijuomien aika, sopivasti lähistöllä olisi pitänyt olla Taps panimoravintola. Kartankaan avulla emme sitä löytäneet, joten piti lähteä netistä hakemaan lisätietoja. Saavuimme uudestaan lähtöpisteeseen, ja läheisestä kahvilasta kysyttyämme saimme tietää panimoravintolan lopettaneen äskettäin. Masentuneina jatkoimme hotelliin ja päätimme lähteä etsimään keskustasta hyviä olutravintoloita. Monet mainostivatkin että heillä on hyvää olutta, ja jostain syystä se oli aina vaaleata Efesiä joka ei esittelyjä kaivanne. Sikäläisillä pubien sisäänheittäjillä oli varsin erikoinen käsitys hyvästä oluesta.

Sattumalta astuimme vielä The North Shield nimiseen brittityyliseen pubiin, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Se sijaitsee Gülhanen ratikkapysäkin vieressä, Alemdar ja Ebussuut katujen kulmassa. Olutlistaa selailtuamme löysimme sieltä Tapsin panimon oluita pullotettuna!

Taps Red Ale:
Hieman kahvimainen, suodattamaton, kohtuullisen maltainen ja keskiasteisesti humaloitu kevyesti punertava tummahko ale. Rohkeammalla humaloinnilla tästä olisi saanut mestariluokan oluen. 3,05/4

Taps Kölsh:
Vaalea, suodattamaton, maltainen pilsmäinen, muttei kovinkaan vahvasti humaloitu. sitruunainen, raikas. Runsaammalla humaloinnilla olisi tästäkin oluesta saanut huippuoluen. 3,10/4.

Taps Strong Ale:
Lämmittävä, vahva, maltainen, hieman kahvimainen, puolitumma ja muita Tapseja reilummin humaloitu (josta varmaankin oluen nimi "Strong"). Alkoholia tuskin ainakaan oli yli 6 %. 3,1 /4

Taps Red Ale ja Taps Kolsh. Ja näitä herkkuja bongasimme The North Shield pubista (oikealla).

Brooklyn lager:
Hyvin humaloitu, sikunamainen, tummahko lager. 3,2/4

Näiden lisäksi listalla oli tuttuja suuria olutmerkkejä, yhteensä noin 40 eri merkkiä. Ratikkamatkalla hotelliin näkyi toinenkin The North Shield, Ordu caddasilta. Ilmeisesti niitä on enemmänkin, maanlaajuisesti.

Kirjallisuutta ratikkapysäkeillä.

Istanbul vaikutti erittäin viihtyisältä länsimaalaiselta suurkaupungilta, jossa on mukavasti väriä tuomassa itämaisiakin vaikutteita. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, esimerkiksi ratikoissa ja metroissa vanhemmatkin matkustajat tarjoavat istumapaikkansa turisteille. Toinen luku on sitten sitkeääkin sitkeämmät keskustan turistialueen kaupustelijat, mutta eipä niistäkään harmia ole. Muuan aurinkolasien kauppaaja oli asunnut Hämeenlinnassa ja sai meidät ostamaan lasit haukuttuaan ruotsalaisia (puhui hyvää ruotsia). Osasi vetää oikeasta narusta. Toisen ovelan kikan turistialueella osaavat kengänkiillottajat; harja tippuu huomaamattomasti kadulle ja ohikulkevan turistin tarjotessa sitä joutuukin kengät puolipakosti kiillotettaviksi - kera isohkon rahasumman pyynnön. Mutta kaikenkaikkiaan koimme Istanbulin yhdeksi Euroopan mielenkiintoisimmaksi ja miellyttävimmäksi kaupungiksi.

Galatan sillalla oli valoisan aikana satoja ellei tuhansia kalastajia. Ja sillan alapuolen hyvistä ravintoloista sai aina tuoretta kalaa!

Vaikkei säässä ollut matkan aikana moitteen sijaa muutamia sadekuuroja lukuun ottamatta, niin viimeisenä päivänä saimme nauttia oikeasta kevätsäästä; lämpötila nousi yli 15 asteen ja aurinko paistoi ajoittain kirkkaalta taivaalta. Nautimmekin siitä niin paljon, että ennätimme lentoasemalle vasta Air Balticin lähtöselvitystiskin sulkeuduttua. Hetken jo luulimme myöhästyvämme koneesta, mutta tapahtumarikkaiden vaiheiden jälkeen olimmekin koneen ensimmäiset matkustajat.

Matkan jälkeen saimme todeta että pätee sanonta "kevät keikkuen tulevi" Istanbulissakin: muutama päivä kotiinpaluumme jälkeen kaupungissa satoi räntää.

Ylitappi Kauko ja Kati

KUVA-ALBUMI