1.10. - 7.10.2007 tapahtuneen olutkulttuurimatkan tutkimustuloksia

Tulimme Dysseldorfiin maanantai-iltana 1. lokakuuta noin klo 23:30 ja havaitsimme, että kapakat menevät kiinni varsin varhain. Oli melko hankala löytää auki oleva paikka puoliltaöin. Onnistuimme kuitenkin pääsemään sisään lähellä hotellia olevaan ravintolaan ja saimme nauttia siellä ensimmäisen paikallisen oluen.

Schlössel Das Alt
Tuoksuu vahvalta ja maussa on sekä mallasta että humalaa, tummanpuhuva, kahvimainen, kuivahko ja tarjoiltu liian kylmänä. 3,398/4

Vaikka Alt-olut ei kovin säväyttänyt, se kävi myöhäisenä yömyssynä päinsä. Huomasimme heti, että tupakkalaki ei vielä ollut rantautunut Saksanmaalle.

Seuraavana päivänä (2.10.) lähdimme kierrokselle etsien Dysseldorfin ravintola- panimoiden antia. Ensimmäinen kohteemme oli PrivatBrauerei Frankenheim. Se sijaitsee Wielandstrasse 12:ssa. Panimon tuote oli Alt.

Frankenheimin panimoravintola on suuri ja miellyttävästi sisustettu - erityisen näyttävä on katettu sisäpiha eli terassi.

Frankenheim Alt
Puolitumma, tuore, tuoksu maltainen, metsä ja sammal tulee mieleen maistellessa, humalointi ei ole vahvaa, mutta makua on runsaasti, jos odottelee maistelua, koska tarjoilulämpötila on niin alhainen, että makua ei paljoa löydy heti tarjoiltaessa. 3,379/4

Frankenheim Blue
"Perkele" siinä on 40 % CocaColaa ja 60 % Altia, ja se 40 % pilaa koko juoman. Paras CocaCola mutta huonoin olut, mitä on ikinä tullut maisteltua. 0,101/4

Schumacher Brauerei, Oststrasse 123 (2.10.)
Panimo perustettu vuonna 1838, perustaja M. Schumacher (1838 - 1871).

Kävelimme sinne muutamassa minuutissa Frankenheimista. Tämä panimo on perustettu vuonna 1838 eli samana vuonna kuin sen perustaja Joh. Mathias Schumacher syntyi. Eipä ollut hänen suunsa tuohesta: kun muut samanikäiset nauttivat maitoa, tämä mies oli jo valmistamassa maukkaampia juomia. Valitettavasti hän kuoli nuorena, vuonna 1871. Panimo kuitenkin voi hyvin ja paksusti vielä tänäkin päivänä. Tässä ravintolassa oli siihen aikaan eli puolilta päivin runsaasti väkeä nauttimassa päivän ensimmäistä ALTiaan.

Schumacher Alt
Ei niin kylmää kuin Frankenheim, väri suunnilleen sama, puolitumma punertava, tuoksu on raikas ja humalainen, maku sen mukainen eli varsin voimakas katkero ja pitkä jälkimaku. 3,399/4

Hausbrauerei Zum Schlussel, Bolkerstrasse 41-47 (2.10.)

Tästä paikasta sai sitä samaa ALTia, mitä oli maisteltu jo kylliksi eikä tässä paikassa ollut muuta - alkoi tympiä koko ALT.

Schlussel Original, Obergäriges Altbier
Tuoksu on mieto, kuohu komea ja olut kylmää. Maku antaa kuitenkin paljon enemmän kuin odotin, hyvä maltainen, löysä katkero, mutta kestävä aromihumala. Kevyesti vaalempaa kuin edeltäjänsä. 3,489/4

Dysseldorf Hauptbahnhof (2.10)
Kävimme tutustumassa päärautatieasemaan tarkemmin tulevia matkoja ajatellen. Siellä nautimme eräässä kuppilassa tuopillisen vehnäolutta.

Schneider Weisse, Weizen Hell
Helvetin kylmää, normaalin vehnäoluen luokkaa, mutta maut jäävät alkuun pimentoon juoman kylmyyden vuoksi. Paikallinen tapa näyttää olevan jäähdyttää olut n. 5 asteen lämpötilaan ja se on meikäläiseen makuun sopimatonta - oluthan maistuu parhaiten 8-15 asteen lämpötilassa. Kyllä tämä Weisse kuitenkin vähän lämmettyään päihittää kirkkaasti tuon panimoravintoloiden ainoan tuotteen eli Altin. 3,689/4

Seuraavaksi lähdimme etsimään intialaista ravintolaa, jotta saisimme syödyksi hyvin. Paikka oli nimeltään Mayur ja sijaitsi Hohe Straße 39.ssä. Kelpoa ruokaa, mutta tulisuutta olisi saanut olla enemmän.

Tiistai-iltana kävelimme kaupungilla ja löysimme viihtyisiä olutkapakoita. Myöhään palasimme hotellille, joka ei kovin tyydyttänyt meitä ja ajattelimme vaihtaa sitä seuraavana päivänä.

Keskiviikkona 3.10. lähdimme kävelylle vanhaan kaupunkiin ja etsimme seuraavaa panimoravintolaa, joka löytyikin hyvien valmistelujen vuoksi.

Brauerei im Fuchschen, (3.10.) Ratingerstrasse 28

Silber Fuchschen, Weizenbier
Normaalin vehnäoluen oloinen, tuoksu on myös viehättävä ja maku poikkeaa hyvin kauas Altista. Se on raikas, pirteä ja maistuva, vehnän osuus on ilmeisesti pieni, mutta riittävä. Vehnämaltaan pehmeyden puuttumisen korvaa monivivahteisuuden aiheuttama raikkaus. 3,592/4

Pieni maininta saksalaisten suuresta oluesta ALTista: se on heille kova sana, mutta meille se on kirosana - kova kirosana.

Tämän Fuchschenin jälkeen havaitsimme, että samalla kadulla oli toinen panimoravintola, josta meillä ei ollut etukäteen tietoa.

Brauerei Zur Uel, Ratingerstrasse 16 (3.10.)

Alt poikkeaa aiemmista kokeiluista positiivisempaan suuntaan, se on humaloitu runsaammin ja saa muun kommentin kuin kirosanan. Suklaavivahteinen ja kahvimainen Alt, täyteläinen, maltainen ja tasapainoinen miellyttävä humalointi. Kyllä Altista saa maistuvaakin. Erittäin sopiva jälkijuoma hyvälle eli intialaiselle ruualle. 3,412/4

Tämän jälkeen lähdimme etsimään rauhallista ja sopivaa paikkaa rahanheittoa ajatellen. Vietimme muutaman hetken heittäen rahaa kilpailumielessä ja kokien mukavia hetkiä myös paikallisten ihmisten seuratessa touhuamme.

Sen jälkeen lähdimme joen rantaan ihailemaan hienoja näköaloja. Niistä on lisää kuvia oheisessa albumissa. Sitten olikin vuorossa päivän ruokailu ja löysimme muistiinpanojemme avulla Schalimar-ravintolan, jossa ruoka oli hyvää, mutta hinnaltaan muihin paikallisiin ravintoloihin verrattuna kalliinpuoleista. Tähän ruokaan ei kuulunut naan-leipää, mutta tyydytyksellä täytyy lausua, että Saksassa intialaisessa ravintolassa saa ruokajuomaksi hyvää olutta. Tulisuutta olisi saanut ruoassa olla tuhdimmin.

Olimme keskiviikkona löytäneet toisen hotellin, Schumacher Hotellin, josta saimme sisään kirjautuessa vapaaliput julkisiin kulkuneuvoihin. Siksi lähdimmekin iltapäivällä kiertelemään kaupunkia ja kun olimme käyneet nettikahvilassa tutkimassa mainintoja paikallisista olutkapakoista, etsimme Schalander -ravintolaa ja löysimmekin sen, mutta se avautui vasta kello 18, joten poikkesimme Schwarze Maus-ravintolaan.

Malzbier
Tumma kuin yö, tuoksuu synkältä metsältä - maltaiselta, mutta hiukan makealta. Niimpä makukin on maltainen, mutta makea ja sitä myöten outo maku - ei lainkaan humalaa - tuo makeus haittaa, muuten ok. Kuin vahvanmakuista kotikaljaa 2,018/4

Jatkoimme kiertelemistä metrolla ympäri kaupunkia. Palasimme sitten illansuussa Schalanderiin ja totesimme löytäneemme yhden Dysseldorfin parhaista olutravintoloista. Se on olutvalikoimiltaan kiitettävän runsas ja erikoisoluita löytyy hyvin. Siksi viihdyimmekin siellä pitkään ja lähdimme myöhään hotellille.

Schalander, Kölner Lndstrasse 247

Furstenberger Pils
Tiheä kuohu, vaalea ja maku on hyvin humaloitu, katkero ja aromihumala kunnossa, kestävä jälkimaku - perus pils Puhdistaa edellisen malzbierin makean olon kuntoon - elämänlaatu on taas kunnossa. 3,592/4

Schalander-kapakka on viehättävä ja viihtyisä paikka istua iltaa. Sinne löytää metrolla HBF:ltä linjoilla U74 ja U77

Mönchshofer Schwarzpils
Tuoksuu maltaiselta ja on se mustaa ja paahtunutta, mallasta on käytetty runsaasti ja humalaa riittävästi, jotta makua on tavattaessa ja sen jälkeenkin runsaasti. Ensimmäinen OIKEA olut pitkään aikaan. Makeahko, runsaan paahtunut ja mallasrikas olut - melkein Velvetin veroinen. 3,698/4

Illalla harjoittelimme sekakielen puhumista, siis saksaa, ruotsia ja englantia.

4. lokakuuta teimme ratikkamatkan pohjoisen suuntaan ja tutustuimme Dysseldorfin pohjoisosiin. Siellä olimme niin varhain, että muutamat kapakat eivät olleet auki, joten etsintä vei vähän enemmän aikaa ja jouduimme palaamaan muutaman pysäkin välin kohti keskustaa löytääksemme istumapaikan.

Torstaina söimme vaihteeksi intialaisessa ravintolassa (Ganesha) joka avasi kello 12 ja me olimme ensimmäisiä asiakkaita tässä ravintolassa. Siellä tarjoiltiin hyvää intialaista ruokaa, mutta ei tulista. Ateria oli samalla aamupala ja lounas.

5.10. aamulla lähdimme junalla Amsterdamiin. Meillä ei ollut paikkalippua junaan, joten valitsimme oitis ravintolavaunun ja siellä hyvän paikan istua rauhassa ja nauttia matkasta sekä hyvästä oluesta, König Ludwig Weissbier. Juna lähti aurinkoisesta Dysseldorfista klo 09:14. Matkalla noin kello 09:45 alkoi näkyä etelän suunnalla komeita,aamun ensimmäisiä cumuluspilviä jotka kasvoivat jo mukavasti pystysuunnassa. Tälläinen ennustaisi hyvää konvektiota ja iltapäiväkuuroja. Kuitenkaan konvektiopilviä ei näkynyt missään muualla. Muutama minuutti myöhemmin paljastui että pilvi olikin antropogeeninen, lähteenä oli jokin tuotantolaitos, joka tuprutti valtavasti kosteaa savua. Kello 09:50 pilvi oli aihettanut laajalle levinneen sakean smogin, joka haihtui vasta minuuttien päästä ja taas aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Kun saavuimme Amsterdamin päärauatieasemalle, tapasimme paikallisen oppaamme, jonka avulla löysimme helposti netistä varaamamme hotellin, Tulip Inn Amsterdam. Se sijaitsee kaupungin laidalla, mutta oli metron pääteaseman lähellä, joten liikkumisemme oli helppoa. Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme tutustumaan Amsterdamiin.

Ensimmäisenä oli vuorossa intialainen ateria. Lähellä rautatieasemaa, Haarlemmerstaatilla oli Himalaya ilmeisesti lopettanut, mutta ei hätää - vierestä löytyi Namaskar. Ruoka oli erinomaista mutta ei tarpeeksi tulista.

IRISH PUB, keskusta (5.10.)

Moerfish Ale Red
Vahva kuohu, tuoksuu palaneelta, väri on punertava puolitumma, maistuu hyvältä oluelta vaikka humalointi on kevyttä. 3,489/4

Wibaustraat (5.10.)

Hoegaarden, Biere Blanche
Valko-oluen näköinen ja hyvä kuohu, tuoksu on se tuttu raikas ja maku tuo mieleen vuosien takaa Flaamishe Wittin. Se on varsin mieto maultaan, mutta erikoinen. Biljardipöydässä ei ollut reikiä - outo peli. 3,123/4

Duvel (8,5%)
juotiin 150 desibelin metelissä. Hollannissa soi musiikki tosi kovaa monissa paikoissa - sitä ei kestä pitkään - on lähdettävä. 3,232/4

Amterdamissa on runsaasti katselemista ja tutkimista. Me löysimmekin varsin pian mielenkiintoisen hotellin, sen nimi on MULTATULI.

Myös Hollanti kulkee jälkijunassa tupakkalain suhteen. Melkein joka kapakassa oli runsaasti tupakan savua, joka ei miellyttänyt ja piti lähteä etsimään viihdyttävämpää paikkaa. Sama vaikutus oli myös sillä, että amsterdamilaisessa kapakassa pidetään musiikki niin voimakkallaa, että se haittaa keskustelua ja viihtyvyyttä.

MOLLY MALONE'S - PUB (5.10.)

Dommelsh Pils
Ei aivan vaalea, löysä kuohu ja tuoksu ei herätä, maultaan tämä keskinkertainen olut on varsin vaatimaton, Pilsiksi yllättävän pliisu. 2,897/4

CAFEBAR BERMUDA (5.10.)

Heineken Old Bruin
Heineken tumma on kuin Velkon tumma, makea ja sievä. Tämä paikka oli varsinainen reggae-mesta, tummaa porukkaa ja tummaa olutta. Jengi savutti niin ahkerasti, että viivyimme vain tämän juoman ajan. 3,012/4

Sitten on yksi varteenotettava kokemus Amsterdamin kanavien varrella - huh onpa hienot näkymät ja kaunista. Olut on Grolsh, mutta muu ok.

Myöhään yöllä löytyi sattumalta Het Elfde Gebot; nimensä mukaisesti luostarioluisiin keskittynyt olutravintola, jossa yli 50 erilaista merkkiä. Miellyttävä luostarinomainen paikka, ja miellyttäviä vahvoja, savuisia oluita. Se savunmaku tosin taisi olla ilmasta peräisin.

Lauantain 6. lokakuuta kävimme tutustumassa Amsterdamiin kanavaristeilyllä ja se oli mieleenpainuva kokemus. Vrt. kuvat

WILLIE'S CAFE (6.10.)

Newcastle Brown Ale
Puolitumma punertava, hyvä kuohu, maltainen tuoksu ja maku eikä humalointi pääse juuri esiin. 3,292/4

CAFE de STER (6.10.)

Amstel Bock
Tumma punertava kevytvaahtoinen, terassilla tuoksu on heikko, vahvan makuinen, mallas ja humala peittää runsaan prosentin, jälkimakuakin jää. 3,592/4

Kävimme syömässä tutussa Namaskarissa, tällä kertaa tuli kokeiltua Fish Vindaloota jonka tarjoilija vielä lupasi extratulisena. Erinomaista kuten eilenkin, mutta sitä tulisuutta jäi kaipaamaan....

Vaikka söimme matkalla joka päivä intialaisessa ravintolassa, niin Düsseldorf ja Amsterdam eivät muuttaneet intialaisten ravintoloiden ranking-listan kärkeä.
Maailman Top3 on edelleen seuraava:

1. New Lilla India (nykyisin Little India), Ruotsi, Tukholma, Timmermansgatan 22
Tilattaessa Vindaloo-kastiketta, varoitettiin ruoan tulisuudesta (kuten kaikkialla). Tämä ruoka oli oikeasti tulista, hiki virtasi ja tunsi tehneensä töitä. Toistaiseksi ainoa paikka maailmassa, jossa ensimmäisellä käyntikerralla on saanut kunnon tulista ruokaa.

2. Everest, Suomi, Helsinki, Kumpulantie 1
Valittavana mieto, keskivahva, tulinen ja extratulinen. Kannattaa pyytää extra-extra-extra-extra-extra-extra-extra-extra-extra-extra-tulinen, jolloin ruoka useimmiten on oikeasti tulista. Ensimmäisillä kerroilla et välttämättä saa näin tulista. Muuten ruoan laatu onkin huippuluokkaa - menisi kirkkaasti ohi Tukholman Little Indian.

3. Mount Everest, Suomi, Helsinki, Luotsikatu 12 A
Kun henkilökunta oppii tuntemaan sinut ja että pidät hyvin tulisesta ruoasta, sitä myös saat.

Sunnuntaina 7. lokakuuta lähdimme lentokoneella Dysseldorfista Helsinkiin kello 11:35 ja olisimme perillä noin klo 14:55.

7.10. Dyssedorf Flughafen (paluumatkalla kotiin)

Radeberger Pilsen
Raikas pilsnerin tuoksu, mukavasti humaloitu, katkeroa on ja jälkimakua myös. 3,499/4

Terveiset matkalta, t. Tappi ja YliTappi

Katso matkan kaikki kuvat: Album, diakuvaesitys!