DUBLIN joulukuu 2007

Harvinainen sää Irlannissa. Kuvassa kaupungin halki virtaava Liffey.

Aer Linguksen tarjoushinnalla oli syytä lähteä tutustumaan portterin kotimaahan, Irlantiin. Aikaa oli vain 5 päivää, joten päätimme pysyä Dublinissa. Saavuttuamme meidät otti vastaan todellinen rajuilma, Aer Linguksen henkilökunta suositteli ennen koneesta lähdettäessä sadeviittaa - sateenvarjosta olisi ollut enemmänkin haittaa. Keskiyöhön mennessä olimme jo Regency Airport hotellissa joka muuten on onneksi lähempänä kaupunkia kuin lentokenttää. Ikäväksemme totesimme, että on nukuttava kovassa diskomelun tahdissa, yökerho kun sijaitsi alakerrassa huoneemme vieressä. Saimme vaihdettua huoneen ylimpään kerrokseen, mutta ikivihreiden laulujen sanat kuuluivat sinne jopa selvemmin. Onneksi melu lakkasi ja seuraavina öinä olikin jo hiljaisempaa, lukuunottamatta erästä kuuroa häirikköä.

"Piikki" oli erinomainen maamerkki, tarkemmin sanottuna 120 metrinen "Monument of Light".

Hotellin vierestä kulki useampi bussilinja keskustaan ja bussien reitit ja lähtöpaikat opimme tuntemaan viimeistä edellisenä päivänä. Luonto oli kauniin vihreää, kiitos Atlantin jota myöten matalapaineet kuljettavat lauhaa ilmaa Länsi-Eurooppaan. Irlanti onkin talvisin maailman lämpimin maa omilla leveystasteillaan, mutta kesät ovat koleita. Ensimmäisenä päivänä satoi vettä lämpötilan ollessa muutaman asteen nollan yläpuolella, matkan loppua kohden sää parani ja näytti parhaimmat puolensa; kirkas auringonpaiste ja +10 astetta lämmintä. Terassilla oli mukava nauttia auringosta.

Dublinin keskusta on täynnä toinen toisiaan kauniimpia rakennuksia.

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli panimoravintola Messr. Maguire: viihtyisä pistäytymispaikka josta sai ruokaakin, mutta ennen kaikkea hyvää olutta. Hanoissa oli tarjolla neljää panimon omaa olutta. Ravintolassa oli useita huoneita, eli sopiva paikka niin kahvikupillisen juojalle, lounastajalle kuin kiireettömälle oluen nautiskelijallekin.

Jul Öl (christmas beer)
Tumman kastanjanruskea, paahteisen kahvimainen, tuore hiiva tuoksuu erittäin vahvasti mutta ei juuri maistu. Kohtuullisen runsas humalointi. Kevyesti savuinen. 3,78/4.

Extra Porter
Tuoretta stouttia, aivan erilaista kuin pastöroity Guinness. Syvempi paahtuneisuus, rikas humalointi mutta ei kovin kuiva. Porttereiden parhaimmistoa. 3,9/4.

Weiss
Saksalaistyyppinen vehnäolut jossa runsaasti ruismaista vahvuutta. Kestävä ja silmää miellyttävä vaahtokukka. 3,85/4

Rusty
Irlantilainen kuparinruskea runsas- ja paksuvaahtoinen ale. 3,69/4.

Haus
miellyttävän karheasti ja runsaasti humaloitu lager. Runsasmakuisuuden perusteella voisi luulla aleksi. 3,8/4

Romanialaiset ovat löytäneet Dublinin.

Oluiden hinta tässä mustan kullan eli portterin luvatussa maassa oli vain hivenen edullisempi kuin Suomessa; Irlanti on vauras ja kallis maa mutta onneksi oluen verotuksessa ollaan huomattavasti Suomea järkevämmällä tasolla.

Syötävääkin löytyi pienen etsimisen jälkeen; intialaisia ravintoloita on lähinnä keskustassa. Kahdessa ravintolassa tilasimme Vindaloota, toisessa peloiteltiin sen olevan ERITTÄIN tulista ja toisessa sitä ei tulisuutensa vuoksi edes suositeltu. Hyvä lähtökohta siis. Tilasin niihin kuitenkin varmuuden vuoksi extra-chiliä, mutta lupauksista huolimatta kummatkin olivat enintään kohtalaisen tulisia. Muutoin ei ruoassa ollut pientäkään valittamisen aihetta. Euroopalaisten kaupunkien ranking-lista ei siis muuttunut, kärjessä ovat edelleen Tukholma, Helsinki ja Lontoo.

Dublin ei ole sopiva paikka karata joulua; joulupukkeja sun muita lumiukkoja oli kaikkialla.

Toisena päivänä löysimme jo The Porterhousen, mikä osoittautui nopeasti yhdeksi maailman parhaimmaksi pubiksi. Iso, hieman sokkeloinenkin paikka useammassa kerroksessa, erinomaisen viihtyisä paikka illan ja miksei päivänkin viettoon. Ja kyllähän kaupunkilaiset sen olivat löytäneetkin, kuten aikanaan myös Michael Jackson, joka nyttemmin nauttii vieläkin taivaallisemmista oluista.

Plain Porter 4,3 %
Vaatimattomasti "virallisesti maailman paras stout". Samettisen pehmeä, pähkinäinen, kevyesti suklainen mutta hieman hillitymmin humaloitu. Kenties rohkeammalla humaloinnilla olisikin paras stout. Painii silti raskaassa sarjassa maailmanmestaruustasolla. 3,89/4.

Oyster Stout 4,8 %
Öljymäisen runsas stout, hivenen kuivahko. Humala ei tuoksu, ja maistuukin enintään kohtalaisesti. 3,6/4.

Temple bräu 4,3 %
Pirteä lager, kuivahko ja hivenen ruohomainen tai yrttimäinen. 3,38/4.

TSB 3,7 %
Sikunamainen, kuiva, hedelmäinen, erinomaisen runsaasti humaloitu ale. Pitkä, kuiva ja vahva jälkimaku. 3,85/4

Porterhouse Red 4,4 %
Kuparinruskea, täyteläinen ja vahvasti maltainen, kevyesti hedelmäinen ja paahtunut. Kermamainen paksu vaahto, suklainen. 3,8/4

An Brain Blasta 7 %
Kevyesti paahtunut, erittäin vahva, vaalean kuparinruskea ale. Laaja ja miellyttävä humalan katkeroiden kirjo. Maltainen ja täyteläinen, vahva pitkä jälimaku. 3,8/4.

Chiller 4,2 %
Panimon miedoin lager Lapin Kullan ystäville. 1,5/4

Porterhousen omissa oluissa on valinnan varaa.

Hersbrucker Lager 5,0 %
Erittäin hedelmäinen, rapean raikas humalointi natsaa tässäkin täydellisesti maltaan makeuden kanssa. 3,85/4

Wrasslers XXXX Stout 5,0 %
Olutkirjailija Michael Jackson arvioi tämän oluen Irlannin parhaimmaksi portteriksi. Teknisesti portteri, hyvin humaloitu, erittäin tasapainoinen. Vahva, vaikkei kovin kuiva, humalointi sointuu paahtuneeseen maltaisuuteen erinomaisesti. 3,9/4.

Fruli
Mansikalla maustettu belgialainen vehnäolut. Maltainen mutta pakostikin hieman esanssimainen. 2,89/4

Krölsh
Vaalea, mutta hieman paahtunutta aromia. Vahvasti humaloitu ja mallasta riittää. Kuivahko. 3,85/4

Vienna dark lager
Ruohomaisen raikas, mutta maltaisen tuhti tumma lager. Miellyttävä humalointi, pitkä jälkimaku, rapean karhea. Hyvin tuore, vahva hiivan maku. 3,8/4

Todennäköisesti maailman paras pubi: The porterhouse.

Porterhousen perustajien intohimo olueeseen vakuutti meidät. Oman panimon lisäksi oli tarjolla toistasataa kansainvälistä merkkiolutta; erityisesti Belgia oli hyvin edustettuna.

Intialaisten ravintoloiden jälkeen löysimme Montys of Katmandun, joka on Dublinin ainoa nepalilainen ravintola. Juttelimme Katmandusta kotoisin oleva tarjoilijan kanssa. Hän kysyi Helsingistä ja hämmästyi kovasti kun kerroimme nepalilaisten ravintoloiden lukumäärästä. Montys of Katmandussa olisi saanut 24 h varoitusajalla momoa, Nepalin ja Tiibetin keittiön herkkua. Ruoan kanssa joimme Shivaa, ravintolaa varten pantua "nepalilaista" lageria. Sopi hyvin tehtäväänsä, vaikkei muutoin vaalea kevyt lager maistukaan. Ruoka oli erinomaista, mutta kallista; hinta kahdelta jälkiruokineen yli 70 €. Toisaalta keskustan pubissa kahdelle hengelle Fish et shipsit oluen kanssa maksoivat nekin liki 40 €.

Dublinissa oli pakko käydä katsastamassa myös Guinnessin tehtaat. Guinness maistui Dublinissa aivan toiselta kuin Suomenmaassa; pastörointi yksinkertaisesti pilaa suuren osan oluesta.

Guinnessin tehtaat.

Tuomisina Suomeen otimme Carlow Brewing Companyn olutkassin, joka sisälsi 3 olutpulloa.

Curium, celtic wheat beer 4,3 %.
Miedosti humaloitu, kevyesti hedelmäinen olut jota ei vehnäolueksi tunnistaisi. Kuin laiha lager. 1,3/4

Molings, traditionel red beer 4,3 %
Lämmittävä, tumman kastanjanpunainen ale. Miellyttävän paahtunut ja kahvimainen, humalakin pääsee esiin oluen lämmetessä. 3,1/4

O'Haras celtic stout 4,3 %
Tuhti, kevyesti öljymäinen ja suklainen, mutta vahvasti humaloitu portteri. 3,75/4.

Aer Lingus kuljetti meidät takaisin Helsinkiin jälleen mukavasti ja aikataulussa pysyen. Lopuksi voidaan todeta, että olutmatkailijan näkökulmasta Dublin on ollut toistaiseksi paras kaupunki, missä olemme käyneet.

T. Kati ja ylitappi Kauko

Katso matkan kaikki kuvat:

Album, diakuvaesitys!