Brysselin ja Luxemburg 21.-25.7.2009

Brysselin julkisivutaidetta.

Kesäloman päätösmatka suuntautui olutmaailman pääkaupunkiin, Brysseliin. Ei ihan tarkoituksella, vaan Austrian Airlinesin lentotarjouksen avittamana. Samalla tuli vihdoin tilaisuus tutustua Luxemburgiin, sehän sijaitsee vain muutaman tunnin junamatkan päässä Brysselistä. Matka alkoi aikaisin aamulla, ensin Wienin Schwehatin lentoasemalle jossa oli muutama tunti aikaa odotella jatkolentoa Brysseliin. Liian vähän jotta viitsisi käväistä kaupungilla ja liian paljon tuhlattavaksi lentoasemalla. Onneksi Schwehatin kenttä on viihtyisä ja palveluita riittää. Niinpä otimme oluet, ja pakkohan se oli Ottakringeriäkin maistaa yli parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Se olikin yllätys, pullossa oli pastöroimatonta ja suodattamatonta Ottakringer Hellesiä, jossa jälkimakukin säilyi mukavasti tasapainoillen humalan ja hiivan kanssa jopa pistemäärän 3,05/4 verran!

Iltapäivällä laskeuduimme Brysseliin josta sitten jatkoimme suoraan - tai ainakin lähes - junalla Luxemburgiin. Muutama tunti ihailimme maisemia junan ikkunasta kun olimmekin jo perillä. Tässä vaiheessa iltaa nälkä oli jo kova joten emme lähteneet etsimään sopivaa ruokapaikkaa vaan kysyimme hotellimme respan tytöltä parasta nepalilaista ravintolaa. Hän suositteli lähellä sijaitsevaa Everestiä, joka osoittautuikin suositusten mukaisiksi. Tulisuutta olisi toki saanut olla enemmän, vaikka pyysimme extraextratulista mutta tämähän on jo tuttu juttu. Ruokajuomina paikallinen Mousel ja asiaankuuluvampi Cobra olivat kelvollisia nepalilaisen ruoan kanssa, mutta varsinaisia oluitahan ne eivät ole. Tarjoilijamme muuten tunsi hyvin Helsingin nepalilaiset ravintolat ja on säännöllisesti yhteydessä mm. Fredan Annapurnan henkilökuntaan.

Luxemburgin rautatieasema. Oikealla kaupungin jylhempiä maisemia.

Luxemburg on aika pieni kaupunki. Rautatieaseman ja vanhan kaupungin välillä on todella syvä rotko, Petrussen laakso, jonka ylittävät Adolphen ja Passerellen sillat liki 50 metrin korkeudessa. Muutenkin kaupungin korkeuserot ovat aika suuria, sillä Luxemburg sijaitsee Alzette- ja Pétrusse-jokien yhtymäkohdassa.

Kaupungin kokoon nähden intialaisia ja nepalilaisia ravintoloita oli yllättävän paljon mutta hyvät olutravintolat oli ilmeisesti piilotettu keskustan ulkopuolelle. Janojuomaksi meni Bofferdin, joka ei sen suurempia esittelyjä ansaitse. Niinpä lähdimme takaisin Brysseliin.

Alkuiltaan mennessä olimmekin jo Bysselissä. Pientä haittaa oli siesta-ajasta joten jouduimme odottamaan pitkän tovin intialaisen ravintolan Bombay Inn avaamista. Vihdoin ovien auetessa ryntäsimme sisälle mutta kokki ei vain tuntunut olevan kiireestä samaa mieltä: fish vindaloo tuli pöytäämme 55 minuutin päästä tilauksesta. Erään lajin ennätys sekin. Suosittelemme enemmän La Maharani ravintolaa, jossa palvelu on ystävällisempää ja vindaloo tulisempaa.

Ensi töiksemme maistoimme Grand Placen panijoiden (Les Brasseurs de la Grand Place) omaa olutta. Ihmetystä aiheutti oluen tarjoaminen Tuborgin laseista, ehkäpä panimomestari oli vitsikkäällä päällä. Joka tapauksessa Grand Place on hieno ympäristö nauttia hyvästä oluesta.

Dark
Alkoholimainen, kastanjanruskea, ei kovin tumma, melko maltainen ja makeahko. Kevyehkö humalointi. 2,95/4

Tripple
Melko alkoholimainen, maltainen, vaalea, makeahko. Humalaa ei paljon joskin oluttyyliin nähden sopivasti. 2,95/4

Amber
Hieman punaisenruskea mutta silti varsin vaalea, ei kovin hyvin humaloitu, melko kirkas eikä siten herätä suuria intohimoja. 2,94/4

Blond
Pilsmäinen, erittäin vaalea, kirkas mutta varsin hyvin humaloitu. 2,95/4.

La Grand Place. Oikealla Atomium.

Olutmaailman kuin myös EU:n pääkaupungissa olut näkyy. On olutplaneettoja , oluttemppeleitä ja erikoiskauppoja joista saa useita satoja eri olutmerkkejä kaiken maailman olutkrääsän ohella, sekä olutmuseoita ja hienoja olutravintoloita. Mukava Poechenellekelder -niminen olutravintola löytyi heti Manneken Pissin vierestä. Ravintolan terassilta oli kiva seurata pissaavaa poikaa laumoittain kuvaavia turisteja. Eikä pubin sisätilossakaan ollut valittamista, harvinaisen viihtyisä jossa sisustuksessakin on käytetty mielikuvitusta. Täällä maistoimme mm. seuraavia herkkuja:

Primus Witbier
Ruismainen, hieman vetinen, ei kovin hedelmäinen. 2,89/4.

Oude Geuze Brauerei Fonteinen
6 %, Lambic Cantillon'mainen, ei kovin laaja-alainen maku, tutun hapokas ja kuiva, puolitumma väri 2,98/4.

Oude Geuze Boon a l'Ancienne
vahvempimakuinen, ruismaisempi, hivenen hiivaisempi vaikkakin aavistuksen vaaleampi. 3,11/4.

Bink
Happy Golden Ale, melkein brunette, suodattamaton, pilsmäinen ale. Melkoisen maltainen. 3,18/4.

Blanche de Bruxelles
Hiukan laimerahko, ei yhtä maukas kuin Hoegaarden eikä yhtä hedelmäinenkään. 2,84/4.

Stouterik
Brasserie de la Sennen hyvin vahva ja kahvimainen stout, hieman kuivahko. 3,38/4. Kuva

Watou
Varsin tavanomainen valko-olut, ehkä hieman hedelmäisempi. 3,34/4 Kuva

Geuzeä Poechenellekelderin terassilla, taustalla Manneken Pis. Oikealla Cantillonin panimomuseo.

Pakollinen vierailukohde Brysselissä on Cantillonin Lambic-museo. Omassa rauhassa voi kierrellä museota ja tutustua lambicin mielenkiintoisiin valmistumisvaiheisiin. Vierailun lopuksi saa vielä maistiaiset. Panimon seinällä olevan kartan mukaan Cantillonin oluita viedään vain 6 maahan, joista yksi on sattumoisin Suomi. Aika vähän maailmassa on kiinnostusta tätä erikoista olutta kohtaan, onneksi sentään esim. Yhdysvaltoihin sitä viedään kymmeniin kaupunkeihin. Jotain hyvää siis sielläkin...

Tuoretta Cantillonin geuzeä. Oikealla maistiaiset.

Säästä sen pakollisen verran. Benelux-maiden kesäsää on vaihtelevaa. Niinpä 5 päivän matkaankin mahtui säitä kaatosateista kauniiseen auringonpaisteeseen. Vaikkei kovin lämmintä ollutkaan niin kuitenkin sen verran, että pitkähihaisessa paidassa tarkeni terassilla auringonlaskun jälkeenkin.

Mielenkiintoista oli seurata hiljaista mielenosoitusta Boulevard de l'Empereurilla, jonka ohi kävelimme lähes päivittäin. Laittomat tai ilman asianmukaisia dokumentteja maassa oleva siirtolaiset asuivat ja nukkuivat kadun varren nurmikoille pystyttämissään teltoissa. Ilmeisesti pääosa oli pohjois-afrikkalaisia, vaikkakin tukena lienee ollut aika paljon eurooppalaissyntyisiäkin. Netistä luin poliisien purkaneen teltat pois muutama päivä matkamme jälkeen.

Littomien siirtolaisten mielenosoitusta Boulevard de l'Empereurilla. Ruotsin ja Suomenkin liput liehuvat.

Koska raportti on Brysselistä niin on aiheellista päättää se olueeseen. Kaupoissa näkyi Hoegaardin eri versioita kuten tutut Das ja Rose, niin myös ennen maistamaton Hoegaarden Citron. Tämä jäikin matkamme viimeiseksi olueksi, jonka maistelimme illalla hotellihuoneessa. Muistiinpanoja siitä ei jäänyt, ilmeisestikään se ei ollut mitään mainitsemisen arvoista. Mutta kyllä Belgia on matkailevan oluenystävän valinta, jonka taakse jää niin Saksa kuin Irlantikin.

Terveisin Ylitappi Kauko ja Kati

Matkakuva-albumi!