Hyvinkään alueen paikallisista lämpötiloista

1. Johdanto

2. Mittausjärjestelyistä

2.1 Havaintoalue ja asemat

Tutkimuksia suoritettiin enimmäkseen n. 3 km säteellä Hyvinkään keskustasta. Havaintotuloksia pyrittiin saamaan erilaisilta luonnonmaantieteellisiltä osa-alueilta (kuva 1). Mielenkiintoista olisi ollut myös tutkia ns. Usmin-Kytäjän ylänköaluetta, mutta tähän ei juurikaan ollut mahdollisuuksia.

Kuva 1: Hyvinkään ilmastotutkimuksen osa-alueet. 1) Glasifluviaaliset muodostumat, Salpausselkä ja syöttöharjut, 2) Salpausselän juurella olevat turvemaat, 3) Peltoalanko, 4) Metsämutilan moreeniselänne ja 5) Usmin-Kytäjän ylänköalue. 1a = Salpausselän painauma, osittain soistunut "Terrisuo", 3a = Peltoalangon alavat jokilaaksot.

Alue "1" käsittää I. Salpausselän ja siihen liittyvät syöttöharjut (mm. Sveitsi) ja muut glasifluviaaliset muodostumat. Hyvinkään tiiviisti rakennettu kaupunginosa sijaitsee pääosin tällä alueella. Alueen korkeus on keskimäärin 110-120 m mpy, lentokentän alueen delta yli 130 m mpy. Alueen keskellä on laajempi painauma VR:n tavara-asemalla, Terrisuolla. Alueeseen "2" kuuluu Salpausselän juurilla olevat kosteat rämeiköt, n. 100-110 m mpy. Alue "3" käsittää syvään veteen kerrostuneen korkokuvan, tasaiset peltosavikot. Ne sijaitsevat erityisesti Vantaajoen ympärillä n. 80-90 m mpy. Paikoitellen alueella on yksittäisiä korkeita kalliomäkiä. Alue "4" käsittää Metsämutilan ja Taka-Martin moreeniselänteet. Myös tällä alueella sijaitsee joitakin kalliomäkiä. Korkeus merenpinnasta vaihtelee paljon 95 ja 130 m mpy välillä, keskimäärin se on n. 105 m mpy. Alue "5" käsittää Usmin-Kytäjän polygeneettisen kulutuskorkokuvan alueen. Kallioperä on pääosin hyvin kulutusta kestävää gabroa. Alue on hyvin kallioista, ja kallioperää halkoo lukuisia murroksia. Korkeus merenpinnasta on erittäin vaihtelevaa, 100-140 m mpy, keskimäärin n. 115 m mpy.

Vertailumittauasemia pystytettiin alueelle 12 kappaletta. Havaintoasemien paikat valittiin siten että em. osa-alueilta saataisiin edustavia lämpötilahavaintoja. Mittarit sijoitettiin pääosin avoimille paikoille, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia. Asemia sijoitettiin maastonkohdilta myös notkoihin ja mäkialueilla antamaan tietoa lämpötilan vaihteluvälin laajuudesta. Muuten asemat sijoitettiin mahdollisimman tasaiselle alustalle. Mittausasemien sijainti ja kuvaukset esitetään seuraavassa:

Alue 1: Ympäristötoimisto. Uudenmaankadun varrella, lähellä Martinkadun risteystä. Mittausasema edustaa keskustan Salpausselän aluetta Korkeus 115 m mpy.

Alue 1: Lentokenttä. Edustaa Salpausselän laajaa deltapintaa, B III –taso. Korkeus 131 m mpy.

Alue 1: Sveitsi. Sveitsin harjun laella. Edustaa korkeiden harjujen lakiosien ilmastoa. Korkeus 125 m mpy.

Alue 1a: Terrisuo. Hangonradan ratapihalla. Asema edustaa Salpausselän keskustan alueen melko laajaa painaumaa, suppaa. Korkeus 111 m mpy.

Alue 2: Tehtaansuo. Tehtaansuon etelälaidalla. Pieni hakkuualue, ympärillä korkeampia kallioisia metsäsaarekkeita. Edustaa Tehtaansuon kylmimpiä alueita. Korkeus 110 m mpy.

Alue 3: Vantaajoki. Vantaajoen varrella lähellä maatalousopistoa. Mittausasema edustaa Vantaajoen notkoa, jossa on inversiotilanteissa kylmempää kuin Vantaajoen laajemmassa peltolaaksossa. Asema antaa tietoa myös ilmastoaseman lähiympäristön lämpöoloista. Korkeus 80 m mpy.

Alue 3: Valtatie 3. Nummenkärjessä, lähellä Läyliäisten tienhaaraa. Aseam edustaa laajaa Valtatien peltolaaksoa sekä muutenkin laajoja peltotasankoja. Korkeus 86 m mpy.

Alue 3: Myllykoski. Pienellä peltoaukealla golfkentän vieressä. Edustaa Vantaajoen alavia, kylmiä pieniä peltoja. Korkeus 85 m mpy.

Alue 3: Hähkäsuo. Pohjoisen kehätien ja pääradan risteyksessä. Edustaa Hyvinkään pohjoista peltoalankoa. Korkeus 91 m mpy.

Alue 3: Martti. Lähellä Eteläisen kehäkadun ja pääradan risteystä. Edustaa Martin peltolaaksoa. Korkeus 95 m mpy.

Alue 3: Kalteva. Kaltevan peltojen koillislaidalla Kaltevantien varrella. Maasto laskee n. 6 m kohti Vantaajokea, mutta asema edustaa hyvin Kaltevan peltoalueita. Korkeus 86 m mpy.

Alue 4: Metsämutila: Valtatie 53:n ja Kalevankadun risteyksessä. Edustaa Metsämutilan osittain kallioista moreeniselännettä. Korkeus 101 m mpy.

Maatalousopiston ilmastoasema sijaitsee pohjoiseen viettävällä rinteellä n. 6 m läheistä Vantaanjokea ylempänä eli 86 m mpy. Asema sijaitsee peltoalangon osa-alueella. Havaintoasema ei ole niin kylmä kuin sen sijainnista jokilaaksossa voisi kuvitella, sillä kylmää ilmaa pääsee hyvin valumaan asemalta pois kohti jokea. Selkeinä ja tyyninä öinä onkin muutaman sadan metrin päässä ilmastoasemasta joen varrella (asema: Vantaajoki) mitattu keskimäärin tammi-heinäkuussa 2,5 astetta kylmempää. Suurimmillaan eroa on ollut jopa 3,6 astetta (10.7.-92). Jatkossa havaitaan myös, että aseman minimilämpötilat ovat korkeampia kuin syvään veteen kerrostuneen korkokuvan alueella, peltoalangolla, keskimäärin on.

Kaikilla asemilla mitattiin öinen minimilämpötila kesäkaudella. Seuraavilla asemilla mitattiin minimilämpötiloja läpi vuoden: Martti, Terrisuo ja Vantaajoki. Lentokentällä mitattiin lämpötilaa jatkuvasti termografilla.

Lisäksi suoritettiin lämpötilan sekä suhteellisen kosteuden mittausta muutamana inversioyönä laajemmalta alueelta polkupyörällä ajaen.

2.2. Mittauksista

Vertailumittauksissa käytettiin pääosin Ilmatieteen laitokselta lainattuja havaintolaitteita. Näitä olivat tavalliset minimilämpömittarit sekä itsepiirtävä kosteus/lämpömittari. Lisäksi käytössä oli Vaisalan HMI 31 –merkkinen digitaalinen, hyvin nopeasti reagoiva lämpö/kosteusmittari. Tätä mittaria käytettiin selvittämällä laajan alueen lämpötilajakaumaa polkupyörällä ajaen. Mittareiden lukematarkkuus oli 0,1 astetta.

Mittareiden poikkeamat todellisesta lämpötiloista selvitettiin vertaamalla niitä aika ajoin tarkkuuslämpömittariin.

Asemilta, joilta mitattiin vain minimilämpötila, oli käytössä joko metallinen tai laudasta tehty suojus. Mittareiden lukemaan lisättiin 0,1-0,4 asteen suuruinen korjaus mittareista tapahtuvan lämpösäteilyn aiheuttaman jäähtymisen vuoksi (Kaukoranta 1996).

Yhdellä asemalla käytössä ollut normaali lämpömittarikoju mahdollisti myös lämpötilan ja kosteuden jatkuvan seurannan. Tällöin lämpötila mitattiin termo-hygrografilla jonka rekisteröintiin tehtiin korjaus päivittäin minimilämpömittarista saadusta minimilämpötilan ja kello 15 luetun lämpötilan referenssilukeman perusteella. Hygrografin rekisteröintiin ei saatu korjausarvoja, ja laitteen rikkoontuessa jäivät tulokset korjaamatta ja siten osittain käyttökelvottomiksi.

3. Hyvinkään paikallisista lämpöoloista

3.1 Yölämpötila

3.11 Inversiotilanteet

Suurimmat paikalliset lämpötilaerot syntyvät tyynissä ja selkeissä ulossäteilytilanteissa, jolloin kylmä ilma valuu raskaampana kohti alavampia maastonkohtia ja maanpinnan ulossäteily synnyttää maanpintainversion. Kesäisin näitä tilanteita esiintyy vain tyyninä ja selkeinä öinä, mutta keskitalvella ei inversio häviä päivälläkään mikäli säätyyppi vain pysyy tyynenä ja selkeänä (esim. Kaukoranta 1994).

Tutkimusalueen vertailuasemista kylmintä oli "Vantaajoella" sekä "Tehtaansuolla", joissa oli kesäaikana inversiotilanteissa yleensä n. 3 astetta kylmempää kuin maatalousopiston ilmastoasemalla (taulukko 1). Molemmat vertailuasemat sijaitsivat ympäristöä alavammalla paikalla, josta ei kylmä ilma pääse enää valumaan muualle. Lämpötilan reittimittausten perusteella todettiin että Tehtaansuo, sekä myös Salpausselän reunoilla olevat suoalueet (esim. Kruununpuisto) eivät ole kokonaisuudessaan näin kylmiä, vaan ainoastaan mäkien suojaamat, alavimmat ja aukeat paikat (hakkuuaukeat). Tehtaansuon kylmyyteen vaikutti myös maanpinnan heikko lämmönjohtokyky: kuivahko turvepinta sekä hakkuun jäljiltä runsasti oksia ja havuja. Keskimäärin tällä osa-alueella (Salpausselän reunan suoalueet) lienee 0-1 astetta kylmempää kuin Maatalosopistolla. Myös Paavolan soistuneella alueella havaittiin lämpötilan reittimittausten perusteella olevan yhtä kylmää kuin keskimäärin Kruununpuiston soistuneella alueella.

Taulukko 1: Minimilämpötiloja Hyvinkään ympäristössä kesä-heinäkuussa 1992. Mittaustuloksia yhteensä 24 yöltä. Tyyntä-selkeää –tilanteita 3 kpl, Tuulista-pilvistä vain 1 kpl.
 

Alue	Asema	Keskimäärin	Tyyntä-selkeää	Tuulista-pilv.
3	Maatalousopisto	8,6	8,1	15,0
1	Ympäristötoimisto	10,4	11,3	14,9
1	Sveitsi(mäki)	10,6	11,1	14,9
1	Lentokenttä	9,9	9,9	14,7
1a	Terrisuo(notko)	8,7	8,4	15,0
2	Tehtaansuo	5,8	4,5	14,9
3	Myllykoski	7,1	5,7	15,0
3	Hähkäsuo	6,6	5,1	15,1
3	Kalteva	6,8	5,9	15,1
3	Martti	7,6	6,8	15,0
3	Vantaajoki(notko)	5,9	4,9	15,0
3	Valtatie 3	7,4	6,1	15,0
4	Metsämutila	7,7	7,4	14,9

Laajat laaksot ovat yleensä vähän lämpimämpiä kuin pienet, sillä niille ei valu ympäristöstä yhtä paljon kylmää ilmaa ja lisäksi pienikin tuulenvire saattaa helposti sekoittaa inversiokerrosta (Kaukoranta 1994). Niinpä esim. "Valtatien", "Kaltevan" ja "Hähkäsuon" asemilla olikin inversiotilanteissa vähän lämpimämpää kuin "Vantaajoella" ja "Tehtaansuolla", mutta siltikin n. 2-3 astetta kylmempää kuin Maatalousopistolla. "Martissa" oli yleensä vain 1-2 astetta kylmempää kuin Maatalousoppilaitoksella. Reittimittauksin todettiin Mutilankorven peltolaakso suunnilleen yhtä kylmäksi kuin Martin alue. Keskimäärin tällä osa-alueella, peltoalangolla, on siis selkeinä ja tyyninä kesäöinä 1-3 astetta kylmempää kuin maatalousopistolla. Kylmimmät paikat, pienet mäkien suojaamat pellot ja jokinotkot, ovat hivenen (0-2 astetta) laajoja peltoaukeita kylmempiä.

Lämpimintä oli harjualueella, toiseksi korkeimmalla asemalla, "Sveitsissä" jossa oli selkeinä ja tyyninä öinä 3-4 astetta Maatalousopistoa lämpimämpää. Suunnilleen yhtä lämmintä oli Salpausselällä, "ympäristötoimiston" asemalla, vaikka se sijaitseekin 10 m alempana eikä ole myöskään relatiivisesti läheskään yhtä korkealla kuin "Sveitsi". Osaksi tämä ero selittynee ns. kaupunkivaikutuksella jonka vaikutus tuntuu selvimmin juuri tyyninä ja selkeinä öinä (Laaksonen 1994). Reittimittauksin voitiin todeta että radan pohjoispuolinen kaupunkialue on eteläistä osaa vähän lämpimämpi, mikä johtunee sen korkeammasta sijainnista että tiiviimmästä rakennuskannasta. Sen sijaan korkeimmalla sijainneella asemalla, "lentokentällä", oli vain 1-2 astetta lämpimämpää kuin Maatalousopistolla. Lentokenttähän sijaitsee laajalla tasanteella, Salpausselän deltalla, josta kylmä ilma ei pääse yhtä helposti valumaan pois kuin pienemmiltä kohoumilta. Vielä laajemmat deltapinnat saattavat olla yhtä kylmiä kuin laajat alavammatkin alueet, näin on havaittu mm. Kiikalan seuduilla III:n Salpausselän deltapinnalla (Kaukoranta 1996). Pienemmät deltapinnat ovat sensijaan jopa yhtä lämpimiä kuin harjujenkin lakiosat (Laaksonen 1994).

Yhteenvetona tällä osa-alueella, Salpausselän ja Sveitsin syöttöharjun glasifluviaalisella alueella, oli 2-4 astetta Maatalousopistoa lämpimämpää, laajoilla deltapinnoilla tosin vain 1-2 astetta lämpimämpää. Alueella sijaitsee myös pieniä suppia, etenkin Sveitsin alueella. Näissä on havaittu olevan jopa 5 astetta kylmempää kuin lakialueilla (Laaksonen 1994) eli toisin sanottuna jopa vähän kylmempää kuin Maatalousopistolla. Myös keskusta-alueen Salpausselän painaumalla, "Terrisuolla", oli minimilämpötila lähes sama kuin Maatalousopistolla.

Metsämutilan moreeni-kallio –selänne todettiin yllättävän kylmäksi. "Metsämutilan" asemalla oli vain 0-1 astetta lämpimämpää kuin läheisessä Martin peltolaaksossa. Lämpötilan reittimittauksin todettiin lisäksi aluella suuria paikallisia lämpötilaeroja. Korkeimpien kalliomäkien lakiosilla oli jopa 2-3 astetta lämpimämpää kuin Maatalousopistolla. Alavimmissa paikoissa oli sen sijaan 2-3 astetta Maatalousopistoa kylmempää. Kaiken kaikkiaan tällä aluella tyynien ja selkeiden öiden minimilämpötilat ovat keskimäärin samoja kuin Maatalousopistolla, mutta paikalliset erot ovat suuria.

Lähes kokonaan jäi tutkimatta Usmin-Kytäjän gabro-ylänköalue. Tämä alue on jopa 140-160 m korkeaa polygeneettisen kulutuskorkokuvan aluetta, jota halkoo syvät murroslaaksot. Muutaman yksittäishavainnon perusteella voitiin kuitenkin todeta että näissä syvissä murroslaaksoissa oli erittäin kylmää. Esim. Tiikerinsuolla mitattiin muutamana tyyynenä ja selkeänä yönä maanpinnassa jopa 7 astetta kylmempää kuin vastaavasti Maatalousopistolla. Nämä lukemat ovat siten selvästi alempia kuin mitä Vantaajoen laakson alavilla alueilla. Tiikerinsuon pinta oli melko kuiva turve, joten huono lämmönjohtokyky osaltaan vaikutti kylmyyteen. 2 metrin korkeudella ero olisi jo ollut pienempi, kenties puolet (3,5°C)

3.1.2. Muut säätilanteet

Pilvinen ja tuulinen sää tasoittaa lämpötilaerot. Riittävän voimakkaan tuulen ja pilvisen sään vallitessa yleensä lämpötila laskee, ainakin kesäisin, n. 1 asteen 100 metsin nousua kohden (Kaukoranta 1996). Tutkimusaikana esim. 15.7. vallitsi melko tuulinen ja pilvinen sää, ja minimilämpötilat olivatkin kaikkialla lähes samat. Lentokentän (Salpausselän deltapinnan) ja maatalousopiston lämpötilaero oli 0,3 astetta, kun korkeusero (45 m) edellyttäisi n. 0,4 asteeen eroa. Koska Maatalousopisto sijaitsee matalalla, on muualla yleensä vähän (0-0,5 astetta) kylmempää.

3.2 Päivälämpötila

Päivisin paikalliset lämpötilaerot ovat pieniä, sillä inversiotilannetta ei pääse syntymään keskitalvea lukuunottamatta (Kaukoranta 1994). Auringonsäteilyn lämmittäessä maanpintaa, syntyy nousuliikettä ja tämä sekoitus sekä lisäksi myös tuulen voimistuminen hävittää mahdollisen yöllä syntyneen inversion.

Selkeinä päivinä lämpimimpiä paikkoja ovat tuulelta suojatut, aurinkoiset laaksot sekä etelänpuoleiset rinteet. Kylmintä on yleensä varjoisilla pohjoisrinteillä sekä tuulisilla, korkeiden mäkien lakiosilla. Lämpötilaerot ovat kuitenkin 2 m korkeudelta mitattuna vähäisiä, enintään 2-3 astetta. Muutoin lämpötila laskee yleensä 1 asteen maaston 100 metrin nousua kohden. (Franssila 1949, Geiger 1965).

Hyvinkään alueella mitattiin päivälämpötiloja vain Salpausselän B III-tason deltapinnalta ("lentokenttä") ja kaupunkialueelta. Lentokentällä havaittiin kesäaikana kello 15:n lämpötilan olevan keskimäärin 0,3 astetta alempi kuin maatalousopiston ilmastoasemalla (taulukko 2). Paikkojen korkeusero (45 m) edellyttäisi kuitenkin 0,4-0,5 asteen eroa. Pienempi erotus saattoi aiheutua mm. lentokentän alueen lähes paljaasta hiekkapinnasta, josta esim. haihtumiseen ei kulu lämpöä kuten ruohopinnalta ja se lämpenee siten paremmin vaikkakin omaa paremman lämmönjohtokyvyn (Kaukoranta 1994). Selkeinä ja heikkotuulisina päivinä lentokentällä oli vain 0,2 astetta kylmempää, mutta tuulisina päivinä 0,6 astetta kylmempää, pilvisyydestä riippumatta. Syksyllä tehtyjen mittausten mukaan kaupunkialueella ("ympäristötoimisto") oli iltapäivälämpötila keskimäärin 0,4 astetta alempi kuin maatalousopistolla, korkeuseron edellyttäessä n. 0,3 asteen eroa.

Taulukko 2: Ilman lämpötila 3 tunnin välein maatalousopistolla (A) ja lentokentällä (B) 1.-27.7.-92. 26.7-92 vallitsi heikkotuulinen ja selkeähkö sää.
 

Aika	Keskim.	Keskim.	26.7-92	26.7-92
Klo	A	B	A	B
03	11,8	12,6	10,5	13,4
06	11,3	12,4	8,2	12,5
09	16,2	16,1	18,2	18,6
12	19,2	19,0	24,3	23,3
15	20,7	20,4	26,5	26,3
18	20,8	20,6	27,2	27,1
21	18,6	18,5	23,4	24,3
24	14,1	14,5	16,3	17,3
Keskim.	16,6	16,8	19,4	20,4

3.3 Keskilämpötila ja lämpötilan vuorokautinen kulku

Koska yöllä paikalliset lämpötilaerot ovat keskimäärin huomattavasti suurempia kuin päivällä, ne vaikuttavat enemmän myös keskilämpötilaan (Tommila 1960). Siten laaksoissa keskilämpötila on alempi kuin suhteellisesti korkeimmilla alueilla ja erotus on sitä suurempi mitä pitempi yö (inversiotilanteen kestoaika) on.

Tutkimusalueella mitattiin lämpötilan vuorokautista kulkua maatalousopiston lisäksi ainoastaan lentokentällä. Mittaus suoritettiin heinäkuussa ja koko mittausjakson keskilämpötila oli lentokentällä 0,2 astetta korkeampi kuin maatalousopistolla (taulukko 2). Kolmen tunnin välein mitatuista lämpötiloista lentokentällä oli kylmempää klo 9-21 eli sen ajan jolloin maanpintainversiota ei kesällä voi esiintyä. Lämpötilaero oli kuitenkin vain 0,1–0,3 astetta. Yöaikaan, klo 0-6, maatalousopistolla oli 0,4–1,1 astetta kylmempää, mutta lyhyen yön takia se ei laskenut keskilämpötilaa kovin paljon alhaisemmaksi kuin lentokentällä. Selkeinä päivinä keskilämpötila oli maatalousopistolla kuitenkin yleensä n. 1 asteen verran alempi kuin lentokentällä, mutta tuulisina ja pilvisinä päivinä lentokentällä oli keskimäärin n. 0,5 astetta kylmempää.

Lämpötilan jatkuvaa rekisteröintiä ei suoritettu muilla asemilla. Todennäköisesti keskilämpötila olisi ollut esim. Sveitsin harjuilla sekä keskustan Salpausselän alueella 0,4-0,5 astetta korkeampi kuin maatalousopistolla, sillä yölämpötilat olivat keskimäärin 2 astetta korkeampia (kun lentokentällä oli vain n. 1,2 astetta korkeampia) kuin maatalousopistolla. Vastaavasti laajojen peltoalankojen keskilämpötila olisi todennäköisesti ollut 0,1-0,4 astetta alempi kuin maatalousopistolla.

4. Paikallisista ilmankosteusoloista

Ilmankosteutta mitattiin ainoastaan yhtenä inversioyönä, heinäkuun 22 ja 23 päivän välisenä yönä. Havaittiin, että absoluuttinen kosteus oli koko alueella suunnilleen yhtä suuri (kastepistelämpötila n. 11 astetta). Kaupungin keskustassakin kastepiste oli sama kuin ympäröivällä maaseudulla. Lämpötila oli tuolloin Salpausselän korkeilla alueilla keskustassa 18-19 astetta, alavilla pelloilla ja jokilaaksoissa 11-13 astetta. Suhteellinen kosteus riippui siten lähinnä paikan lämpötilasta. Alavilla paikoilla suhteellinen kosteus oli n. 90 %, relatiivisesti korkeilla paikoilla n. 60 %.

5. Yhteenvetoa

Yhteenvetona eri osa-alueiden (ks. aluejako kuva 1) kesäajan paikallisilmastosta todettakoon seuraavaa:

Peltoalangot

Tyyninä ja selkeinä öinä 1-4 astetta kylmempää kuin maatalousopistolla. Kylmimpiä paikkoja ovat mäkien suojaamat jokilaaksot sekä pienet pellot. Keskilämpötila 0,1-0,2 astetta alempi kuin maatalousopistolla. Päivälämpötila suunnilleen sama kuin maatalousopistolla. Alangolla olevat yksittäiset kalliomäet ja niiden rinteet ovat kuitenkin huomattavasti lämpimämpiä.

Keskustan Salpausselän alue ja Sveitsin harjualue

Tyyninä ja selkeinä öinä 2-4 astetta lämpimämpää kuin maatalousopistolla. Keskilämpötila 0,2-0,4 astetta korkeampi. Sveitsin alueen supat maatalousopistoa kylmempiä, keskustan ratapihan alueella (Terrisuo) suunnilleen yhtä kylmää kuin maatalousopistolla. Päivälämpötila vaihtelee eksposition mukaan, keskimäärin n. 0,1-0,2 astetta kylmempää kuin maatalousopistolla.

Metsämutilan moreeni-kallio –selänne

Suunnilleen yhtä kylmää kuin maatalousopistolla. Korkeilla kalliokohoumilla tyyninä ja selkeinä öinä 2-4 astetta lämpimämpää, syvissä laaksoissa 2-4 astetta kylmempää.

Päivälämpötila vaihtelee eksposition mukaan, keskimäärin kuitenkin yhtä lämmintä kuin maatalousopistolla.

Salpausselän ympäristön suoalueet

Minimilämpötilat tyyninä ja selkeinä öinä 0-4 astetta alempia kuin maatalousopistolla. Kylmintä on Tehtaansuon mäkien suojaamilla suoalueen hakkuuaukioilla. Keskilämpötila 0-0,4 astetta alempi.

Usmin-Kytäjän ylänköalue

Suuren absoluuttisen korkeuden takia keskimäärin todennäköisesti 0,3 astetta kylmempää kuin maatalousopistolla. Syvissä soistuneissa murroslaaksoissa hyvin kylmää, ajoittain jopa n. 7 astetta kylmempää kuin maatalousopistolla.

6. Kirjallisuusluettelo

Franssila, Matti (1949): Mikroilmasto-oppi. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. 257 s.

Geiger, Rudolf (1965): The climate near the ground. Harvard University Press, Gambridge-Massachusetts. 611 s.

Heino, Raino (1983): Ilmastollisten perussuureiden vuorokausi- ja vuosivaihteluista Suomessa. Tutkimusseloste 110. Ilmatieteen laitos, Helsinki. 60 s.

Kaukoranta, Juho-Pekka (1994): Suomusjärven Kettulan sääaseman ja sen lähiympäristön lämpötilaoloista. Meteorologisia julkaisuja 28. Ilmatieteen laitos, Helsinki. 34 s.

Kaukoranta, Juho-Pekka (1996): Suomusjärven seudun geomorfologia ja ilmasto sekä geomorfologian vaikutus alueen pienilmastoon. Helsingin yliopiston Maantieteen laitoksen pro gradu –työ. 66 s.

Laaksonen, Kyösti (1994): Lämpötilan jakaumia Hyvinkään kaupungissa keskikesän öinä. Terra 106:3, 326-342.

Tommila, Mauri (1960): Temperaturregistrierungen in englischen Hutten in der Umgebung des Observatoriums Ilmala. Ilmatieteellisen keskuslaitoksen toimituksia 51. Ilmatieteellinen keskuslaitos, Helsinki. 40 s.